Koulutukseen panostuksia

Elinikäisen oppimisen trendi on ollut jo jonkin aikaa esillä. Näyttää kuitenkin siltä, ettei se näy työmarkkinoilla ammattiosaajien tarjonnassa. Heistä on pulaa monella alalla. Jatkossa on entistä tarkemmin ja määrätietoisemmin ohjattava koulutuspolitiikan suuntaa. Peruskoulutuksen taso on pidettävä hyvänä ja jatkokoulutuksen houkuttelevuus sellaisena, että kaikille tarjoutuisi mahdollisuus opiskella ammattiin. On myös taattava opiskelijoille mahdollisuus elää opintojensa aikana. Opintotuen jälkeenjääneisyys on asettanut monet ammattiin kouluttautuvat ahtaalle. Heidän on tehtävä opiskelun aikana paljon töitä elääkseen. Tämä venyttää valmistumista ja synnyttää työmarkkinoille jo valmiiksi "loppuun palamisen" partaalla olevia ihmisiä. Näin ei pitäisi olla. On suunniteltu opiskeluajan lyhentämistä, jotta saadaan tehokkuutta ja ammattilaisia nopeammin työmarkkinoille. Siinä on ideaa, mutta paras keino nopeuttaa opiskelijoiden valmistumista on taata heille elinmahdollisuudet arjessaan ja samalla rauhoittaa heidän elämänsä opiskelua varten. Sieltä tulee tehokkuus, ei öisillä lukuhetkillä ja stressaantuneella koulupäivällä, jota varjostaa edessä häämöttävä iltavuoro. Opiskelijoiden hyvinvointiin satsaamalla opiskeluajatkin lyhenevät.

Palkka vastaamaan koulutustasoa

Liian monella alalla palkka ei vastaa läheskään työn vaatimuksia tai siihen vaadittavaa koulutustasoa. Varsinkin naisvaltaisilla aloilla tämä on selvä epäkohta, jota tulee jatkossa muuttaa. Esimerkiksi vuosia opiskelleet hoiva-alojen ammattihenkilöt, ovat alipalkattuja ja ylityöllistettyjä. Ihmetellään, miksi hoiva-aloille ei saada ihmisiä kouluttautumaan. Mitä ihmettelemistä siinä on? Pitää olla tosi kutsumus alalle, että haluaa tänä päivänä mennä ammattiin, jossa vastuu on suuri, töitä on kellon ympäri ja arvostus näkyy vain puheissa, ei palkassa. Väestön vanhetessa ja hoivatarpeen lisääntyessä ongelma vain pahenee, ellei asioita saada ajan tasalle.

Suomen kilpailukyky

Suomen kilpailukyky globaalisti perustuu korkeaan teknologiaan, innovaatioihin ja osaamiseen. Tasokas koulutusjärjestelmämme ja tehokas elinkeinoelämämme on pitänyt kilpailukykymme kärkimaiden joukossa. Kansainvälisen kilpailun kiristyessä emme voi kuitenkaan jäädä "laakereillemme" lepäämään, vaan on lisättävä panoksia kilpailukykymme kehittämiseksi. Osaamiseen perustuva kilpailukykymme kehittyy koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisellä ja niiden resurssien turvaamisella. Elinkeinoelämän toimintaympäristön kehittäminen on keskeinen asia yritystemme kilpailukyvyn turvaamiseksi. On huolehdittava siitä, että koulutusjärjestelmää kehitetään vastaamaan suomalaisen yritysmaailman tarpeisiin. On ajoissa reagoitava tilanteisiin, jossa työvoimapula uhkaa, eikä ammattiosaajia ole saatavissa. Koulutusjärjestelmän ja elinkeinoelämän yhteistyötä tulee parantaa, jotta ammattiosaajia olisi saatavilla tarvittaessa. Tällä hetkellähän on huutava pula monen alan osaajista.