Viihdeteknologia kaappaa lapsemme

Tiedät, että joku voi kaapata heikosti suojatun tietokoneesi ja käyttää sitä
omiin tarkoituksiinsa. Asia on vakava, mutta perheenisänä olen huomannut
sitäkin vakavamman kaappausuhkan. Töllöt kaappaavat lapsemme!
Viihdeteknologian suoltamat konsolipelit ja internetin virtuaaliyhteisöt
ovat koukuttaneet nuorisomme istumaan niiden ääressä aivan liikaa. Lapset
samaistuvat pelien kuolemattomiin hahmoihin, jotka pystyvät uskomattomiin
suorituksiin ilman fysiikan lakien vaikutusta. Napostellaan epäterveellisiä
välipaloja ja tuijotetaan herkeämättä ruutua, vain peukalot liikkuvat
ketterästi ohjaimella. Ulkoleikeissä lapset toteavat, että todellisuus on
aivan toista. Jäykin jaloin kömpelösti liikkuva ja yhä useammin ylipainoinen lapsi
hengästyy ja väsyy nopeasti. On selvää, että tällöin lapsen on helppo palata
virtuaalimaailmaan, jossa peukaloita pyörittämällä voi pelastaa tai tuhota
maailman. Fyysisen passiivisuuden aiheuttaman haitan lisäksi en voi olla
pohtimatta esimerkiksi väkivallan kontekstiin sijoittuvien pelien vaikutusta
nuorison henkiseen vointiin. Alentaako virtuaalirikollisuus kynnystä
rikolliseen toimintaan oikeassa elämässä? Pelkään pahaa.

Yhä enemmän on myös sosiaalinen vuorovaikutus siirtynyt internetin
virtuaaliyhteisöjen ja "mesen" kaltaisiin sovelluksiin. Tuoreen tutkimuksen
mukaan virtuaaliyhteisössä pelaaminen vastaa monilta osin sosiaalista
toimintaa reaalimaailmassa. Näin voi olla ja joillekin se voi olla paras väylä saada
kontakteja, mutta suhtaudun kuitenkin erittäin skeptisesti
virtuaaliyhteisöjen riittävyyteen ihmisen sosiaalisen tarpeen tyydyttäjänä. Se voi jopa haitata
todellisten ihmissuhteiden luomista monella tavalla. Kuinka syvää ystävyyttä
voi virtuaalihahmon kanssa kokea? Miten voin tuntea ystävän halauksen
puhelinlankojen kautta?

Teknologian kehittyminen on erinomainen ja välttämätön asia, se pitää
tunnustaa, mutta kaiken tämän hektisen elämämme keskellä on joskus terveellistä
pysähtyä pohtimaan niitä perusarvoja, joita me ihmiset luonnostaan kaipaamme ja
tarvitsemme. Näitä ovat ystävyys ja rakkaus, eli läheiset ihmissuhteet.
Mielekäs toiminta, joka aktivoi mieltä ja kehoa, sekä suhde luontoon, jonka
osana olemme jo tuhansia vuosia kulkeneet. Näistä asioista emme saisi
vieraantua. Vanhempien vastuu on olla palomuurina tietokoneen ja
jälkikasvumme välissä.