Vaaleilla väkivaltaa vastaan

Kolumni 01.10.2008                                                                     Sak Pirkanmaa

Otsikon teksti ”vaaleilla väkivaltaa vastaan” oli SDP:n slogan eduskuntavaaleissa 1933. Silloin puolue taisteli kansanvallan ja laillisen oikeusjärjestyksen puolesta oikeistoradikalismia ja IKL:ttä vastaan. SDP:n saavutti vaalivoiton 1933 vaaleissa, joka merkitsi poliittista käännekohtaa ja oikeistoradikalismi alkoi hiipua.

Vaikka noista ajoista on aikaa ja Suomi on monella tapaa kehittyneempi yhteiskunta, sopisi vaalislogan tähänkin aikaan kuin…nyrkki silmään. Oikeisto on, voisi sanoa radikaalilla tavalla vallassa, koska maan hallituksessa on Kokoomus, Keskusta ja Rkp. Lisäksi vähemmän oikeistolaisena puolueena hallituksessa on Vihreät. Kokoomus ”päähallituspuolueena” taluttaa Kepua ja vie hihnassa vihreää puudelia kun ruotsalaiset ovat reppuselässä.

Tämä kuvainnollisena muistutuksena tiedoksi, koska tuoreen tutkimuksen mukaan 75 % ihmisistä eivät tiedä, mitkä puolueet maatamme johtaa. Tämä myös palautteena medialle, jonka tehtävä on pitää ihmiset tietoisina myös oleellisista asioista. On lievästi sanoen erikoista, että ainakin 75 % kansasta tietää Kanervan ja Vanhasen eroottisten viestien sisällöt yksityiskohtaisesti, mutta ei sitä, ovatko herrat hallituspuolueissa. Puolet tutkituista luulee SDP:n olevan hallituksessa, vaikka olemme oppositiossa vasemmistoliiton ja parin pienemmän ryhmän kanssa.

Vuoden 1933 vaalisloganilla en viittaa porvarihallituksen toimintaan, vaikka asiakasmaksujen nostoa ja verohelpotusten suuntaamista hyvätuloisille voi kansakunnan huono-osaiset ajatella henkisen väkivallan tuottamisena. Viittaan lauseella yhteiskuntaamme uhkaavaan brutaaliin väkivaltaan, joista Jokelan ja Kauhajoen koulumassamurhat ovat esimerkkeinä. Tällaiset tapahtumat on saatava loppumaan. Suomalaisen yhteiskunnan synkät väkivaltatilastot ovat hypänneet aivan uudelle tasolle viimeisen vuoden aikana.

Väkivallan lisääntymiseen ja sen raaistumiseen on varmasti monia syitä, joita olisi tärkeä selvitellä perusteellisesti. Pitäisi käynnistää väkivallan vähentämisen politiikkaohjelma, jossa käytäisiin tarkasti läpi väkivaltaa aiheuttavat yhteiskunnalliset kipupisteet ja toimenpide-ehdotukset niiden poistamiseksi. Politiikkaohjelman kirjoittamiseen on valjastettava asiantuntijoita laajasti eri yhteiskunnan osa-alueilta. Myös median edustajia pohtimaan, kuinka murhaajasta voitaisiin kirjoittaa tekemättä hänestä vuosia kärsinyttä, kiusattua symppistä ja uhria. Uhreja nimittäin olivat kaikki muut, paitsi tuo raukkamaisen rikoksen tehnyt psykopaatti. 

 ”Elämä jatkuu” kuulostaa kliseeltä, eikä uhrien omaisia juuri lohduta. Itseäni kolmen lapsen isänä asia askarruttaa pitkään. Haluan esittää osanottoni Kauhajoen uhrien omaisille ja läheisille. 

Marko Asell