Turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta

Eduskunnassa käydyn keskustelun perusteella voi todeta, että selontekomenettely tai vastaavanlainen pidemmän ajan strategia on jatkossakin perusteltu tapa linjata Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Vuosittaiseen keskusteluun on aihetta, joten tämä on jatkossa myös tarpeellista ottaa huomioon.

Itse kannatan rauhankumppanuus -yhteistyön jatkamista Naton kanssa edelleen, ja Nato-option säilyttämistä, mutta itse jäsenyyden hakemisen tiellä on liikaa epäselvyyksiä, joihin ei ole vastauksia esitetty.

Näen ongelmana esimerkiksi sen, pystyykö Nato suuremman konfliktin sattuessa turvaamaan pitkän ja harvaan asutun maamme puolustuksen? Vai käykö niin, että Suomen natojoukot määrätään ”tärkeämpiä” kohteita suojaamaan johonkin rajojemme ulkopuolelle? Nykyisellä alueellisella maanpuolustuksella voimme turvata maamme puolustuksen tasaisesti. Emme pysty kilpailemaan suurvaltojen kanssa sotakoneiston määrässä, mutta kuten monissa sodissa on havaittu, sissisodankäynnin taitajia on vaikea lannistaa. Vaikka järjestelmämme on ehkä vanhanaikainen, niin se on kansainvälisesti tehokkaaksi arvioitu ja niin kuin historia kertoo, armeijamme on vaikeissa olosuhteissa tehokkaaksi todettu. Puolustusvoimien johtavien henkilöiden on ajateltu olevan Natoon liittymisen kannalla, mutta asia jakaa myös nämä asiantuntijat. Naton kyvyn kyseenalaistaa mm. osa maavoimien johtavista ammattisotilaista.

Tämän lisäksi kukaan ei tiedä paljonko Naton jäsenyys tulisi maksamaan. Paljonko rahaa tarvitaan itse liittymiseen, paljonko erilaisiin ns. jäsenmaksuihin ja hankintoihin menee rahaa tai paljonko Natoartiklan pakottamiin sotilaskohteisiin tulisi panostaa. Luulen, että tässäkin suhteessa nykyinen järjestelmämme on kustannustehokkaampi.

Ongelmallinen on vielä kysymys siitä, veisikö sotilasliiton jäsenyys uskottavuutemme ulkopolitiikassa, jossa olemme jo monien vuosien ajan kunnostautuneet rauhaa, järjestystä ja humanistista maailmankatsomusta vahvasti edistäväksi maaksi. Martti Ahtisaaren Rauhanpalkinto on tästä yksi tunnustus ja kansainvälisesti imagoamme nostava saavutus. (Onnittelut tästä palkinnosta vielä Martti Ahtisaarelle) Kysymyksiä nousee lisäksi USA:n ulkopolitiikkaa koskien ja sen rooliin Natossa sekä niistä todellisista vaikutusmahdollisuuksista, jos olisimme täysvaltainen jäsen. Olisiko niitä edes? Yhtenä merkittävänä kysymyksenä voi pitää sitä, mitä liittyminen Pohjois-Atlantin sotilasliittoon vaikuttaa Venäjä-suhteisiimme?

Ennen Natoa, meidän tulee syventää Eurooppalaista ja pohjoismaista yhteistyötä ja jos sen jälkeen on vielä tarvetta Natolle, ja keskeiset kysymykset on selvitetty, niin harkittakoon siinä vaiheessa esimerkiksi kansanäänestystä tämän asian ratkaisemiseksi.

Marko Asell