Lapsiköyhyydestä

Sunnuntai 24.1.2010 klo 19:18

 

Veljekset Kai ja Aapo seisovat jään reunalla ja katselevat jääkiekkoharjoituksia, jossa on pari kaveria mukana. Parinkymmenen pojan joukko seuraa valmentajansa ohjeita ja ottavat treeneistä kaiken ilon ja hyödyn irti. Peli on vauhdikasta, mutta pelaajien asianmukaiset varusteet estävät loukkaantumiset. Kai ja Aapo haluaisivat mukaan, mutta heiltä puuttuvat mailoja lukuun ottamatta kaikki muut varusteet. Lisäksi 2000 euron kausimaksut on veljesten yksinhuoltajaäidille mahdoton maksaa, kesän futistreenien 300 euron kausimaksukin oli liikaa. Veljekset jäivät silloinkin seuratoiminnan ulkopuolelle. Jääkiekkotreenit loppuivat, joten kaverit vapautuivat. Kai ja Aapo toivovat pääsevänsä kylään kaverillensa, jotta saisivat pelata ”pleikalla” NHL-peliä. Lisäksi kaverin mukava äiti tarjoaa joskus herkkuja veljeksille. Se on luksusta, koska kotona ei ole pelikoneita ja ruokanakin on aina samaa, hernekeittoa tai makaronia.

Kai ja Aapo ovat kuitenkin yksinhuoltajaäitinsä silmäteriä. Pojat ovat kaikki, mitä äiti omistaa ja minkä vuoksi hän jaksaa yrittää arjessaan. Äiti haluaa antaa rakkailleen turvatun, mahdollisuuksia täynnä olevan kivan lapsuuden. Niin kivan, kun se 10 000 euron vuosituloilla on mahdollista. Käytännössä se tarkoittaa vain välttämättömien elintarvikkeiden hankintaa, ja lahjoituksena saaduilla leluilla ja pelivälineillä harrastamista.

Kain ja Aapon tilanne ei ole harvinaista Suomessa. Lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on kasvanut ja asema tulonjaossa on heikentynyt. Köyhyysrajan alapuolella arvioidaan elävän noin 150 000 lasta. Heikoimmin ovat pärjänneet yksinhuoltajaperheet, pienten lasten perheet ja monilapsiset perheet. Lapsiperheiden köyhyyden taustalla on työttömyyttä, osa-aika- ja pätkätyöllisyyttä, työmarkkinoilta syrjäytymistä ja pienipalkkaisuutta.

Tämä vuosi on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi, jossa EU -maat toteuttavat sitä omilla kansallisilla ohjelmillaan. Vuonna 2007 valmistui Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston EAPN -Finin toimenpideohjelma, jossa on 43 toimenpide-ehdotusta lapsiperheiden köyhyyden torjumiseksi. Siinä todetaan myös, että julkisella vallalla on käytettävissään runsaasti keinoja, joilla lapsiperheiden köyhyyttä voidaan merkittävästi vähentää. Kysymys on ennen kaikkea siitä, löytyykö riittävästi poliittista tahtoa puuttua lapsiperheiden heikentyneeseen tilanteeseen tulonjaossa.

Kehotan porvarihallitusta perehtymään tähän selvitykseen ja ryhtymään toimenpiteisiin köyhyyden poistamiseksi. Mikä esimerkiksi veropolitiikassa tarkoittaa täydellistä kelkan kääntämistä.