välikysymys köyhyydestä

Torstai 25.2.2010 klo 0:09

Välikysymys köyhyyden lisääntymisestä on aiheellinen ja tänään enemmän kuin paikallaan. Köyhyyden ja eriarvoistumisen trendi on kiihtynyt viimeisen kolme vuoden aikana, kun maatamme on johtanut oikeistohallitus. Oli tietysti jo ennalta selvää, että porvarihallitus tekee sitä politiikkaa, mitä heidän odotettiinkin tekevän. Se on silti ollut kuitenkin kymmenille tuhansille köyhyyteen vajonneille ihmisille valtava pettymys. Hyvätuloisille kohdennetut tuloveronalennukset ja pienituloisille kohdennetut veronkiristykset ja palvelumaksujen nostot ovat kasvattaneet eriarvoisuuden kuilua ja ajaneet osaltaan ihmisiä köyhyyteen.

 

Elvytyspolitiikaksi naamioitu ostovoiman kasvattaminen kohdentui täysimääräisesti hyvätuloisiin. Tällä ei kotimaista kulutusta pystytty juurikaan nostamaan. Se oli tietysti myös ennalta selvää, kun tutkimustilastoja aiheesta tarkasteli. Vaikka sanoohan se maalaisjärkikin, että hyvätuloisten arkea ei lisääntynyt tulo juuri hetkauta, toisin kuin jos lisätulo olisi kohdistettu pienituloiselle henkilölle tai köyhälle lapsiperheelle, joiden määrä on myös lisääntynyt. Pienituloisille kohdistettu tulonsiirto menee varmasti kiertoon, kotimaista taloutta elvyttävään kulutukseen ruokakaupassa, tai vaikka lasten vaateostoksiin. Nyt ulkomailta lainatut elvytysmiljardit ovat päätyneet hyvätuloisten tilien kautta sijoitusmarkkinoille, osakkeisiin ja rahastoihin odottamaan talouden nousua, josta taas jotkut hyvät veljet ottavat roimat nousut.

 

Eriarvoisuus on lisääntynyt, eikä istuva hallitus halua muuttaa suuntaa. Tilastokeskuksen tilasto kertoo, että pienituloisten reaalitulot ovat laskeneet vuodesta 2007. Eu:n köyhyysrajan alapuolella elää jo noin 700 000 tuhatta suomalaista. Koska miljoona menee rikki? Yhä useamman pienituloisen tulotaso jäi entistä kauemmaksi keskivertopalkansaajasta.

 

Köyhyysrajan alapuolella elää eläkeläisiä, työttömiä, opiskelijoita, yksinhuoltajia, mutta myös työssä käyviä pienipalkkaisia ihmisiä, ja lapsiperheitä. Lapsiköyhyydessä elää jo noin 150 000 lasta. Se on paljon! Se on merkittävä yhteiskunnallinen epäkohta ja eriarvoisuutta kuvastava seikka. Köyhyys lisää syrjäytymisen vaaraa ja kun tiedämme että jokainen syrjäytynyt nuori maksaa lähes miljoona euroa yhteiskunnalle elinaikanaan, niin on vastuutonta, jos asian eteen ei toimita. Lapsiköyhyyteen tulee välittömin toimin puuttua ja lapsiperheiden asemaa muutenkin parantaa.

 

Työ on tietysti parasta sosiaaliturvaa, ja köyhyyden poistamista. Siksi olisikin nyt näinä vaikeina aikoina syytä suunnata voimavaroja työllisyyden lisäämiseen ja koulutukseen niille, jotka ovat potkittu tehtailta pihalle ja joille ei enää vastaavia töitä löydy. Onkin huolestuttavaa, kuinka työllisyystoimiin kohdennetaan edelleen riittämättömästi resursseja, vaikka työttömyyden lisääntyminen ja työllisyystoimien tarve on hurjasti noussut ja se on tiedostettu. Työttömyysaste on noussut jo yli 10 prosentin, kun lähes 300 000 henkilöä on vailla töitä. Erityisen huolestuneena seuraan nuorisotyöttömyyden kasvua, joka tulee maksamaan meille tulevina vuosina miljoonia syrjäytymisen aiheuttamina kuluina.

 

Teollisuuden irtisanomiset viimeisten vuosien aikana on kohdistunut pahimmin varsinkin miespuolisiin henkilöihin ja erityisesti nuoriin miehiin. Palvelualoilla, joissa on paljon naisia, on toistaiseksi säästytty vastaavilta joukkopotkuilta. Näitä miehiä, jotka ovat vailla töitä, tarvitaan jatkossakin, joten heitä ei pidä unohtaa, heitä on tuettava. Hallituksen tulisi laatia suunnitelma tai ohjelma, jolla todennettaisiin nykyinen tila miesten kohdalla ja ojennettaisiin ”pelastusrengas” syrjäytymisvaarassa olevia miehiä varten. Syrjäytymistä aiheuttaa epävarmuus tulevaisuudesta, työttömyys, avioerot, alkoholi ja arvottomuuden tai tarpeettomuuden tunne, jota juuri työttömyys lisää.

 

Nyt tehdyt sosiaaliset tukitoimet ovat säästöä tulevaisuudessa.

 

 

(Puhe välikysymyskeskustelussa 24.02.10)