Ministeri Holmlundin törkeä kotiinpäin veto

 Kannanotto 9.3.2010

Sisäasianministeri Anne Holmlund on tehnyt käsittämättömän päätöksen sijoittaa Pirkanmaan ja Satakunnan hätäkeskusalueen hätäkeskuksen Poriin. Tehty päätös ei perustu millään mittarilla mitattuna asiatietoihin, vaan on osoitus porilaisen ministerin törkeästä kotiinpäin vedosta. Päätös on osoitus siitä, että keskustan ja kokoomuksen sulle-mulle – jakopolitiikka on saavuttanut uuden lakipisteen, jossa ministerin henkilökohtaiset intressit jyräävät jo maan järkevän ja tasapuolisen kehittämisen.

Perustelut hätäkeskuksen sijoittamiselle Poriin eivät tue hätäkeskustoiminnan kehittämisen tavoitetta eivätkä toiminnallisten ja taloudellisten perusteiden riittävää huomioon ottamista. Pirkanmaan ja Satakunnan hätäkeskusalueella asuu yhteensä 712 000 asukasta, joista 482 000 Pirkanmaalla. Nykyisin Tampereella sijaitsevassa hätäkeskuksessa työskentelee 50 päivystäjää ja Porissa vain 24 päivystäjää. Pirkanmaan ja Satakunnan alue oli ainoa, jossa selkeästi henkilöstömäärältään suurempi keskus yhdistetään pienempään keskukseen.

Tampereella sijaitsevat hätäkeskuksen tilat olisivat mahdollistaneet lisäpäivystäjien sijoittamisen nykyisiin tiloihin. Päättäessään hätäkeskusuudistuksesta valtioneuvosto edellytti, että uusia toimitiloja ei hätäkeskuksille aluejaon yhteydessä rakenneta.

Tampereen hätäkeskuksen toiminta on ollut koko hätäkeskustoiminnan ajan maan parasta luokkaa ja olisi jatkossakin vastannut hyvin väestön ja viranomaisten palvelutaso-odotuksia.

Nämä tosiasiat huomioiden porvarihallituksen kyky aluehallinnon tasapuoliseen ja järkevään kehittämiseen on jälleen kerran osoittautunut olemattomaksi.

Marko Asell

Kansallisen kriisivalmiuden kehittäminen

KIRJALLINEN KYSYMYS

Eduskunnan puhemiehelle

Ilmastomuutos on johtanut äärimmäisten sääilmiöiden yleistymiseen. Kova pakkanen, rankkasateet, myrskyt ja muut äkilliset rajut sääilmiöt näyttävät olevan jo lähes arkipäivää Suomessa.

Poikkeuksellisen kylmä ja luminen talvi on aiheuttanut junaliikenteelle erittäin suuria ongelmia helmikuun aikana. Valtion rautateiden henkilöstö on yrittänyt saada ratojen ja vaunujen tekniikan toimimaan, mutta henkilöstön vähyyden ja teknisten laitteiden, kuten vaihteiden, määrä on niin suuri, ettei tässä työssä ole moitteettomasti onnistuttu. Jäätyneet vaihteet ja junat laitteineen ovat aiheuttaneet myöhästymisiä ja peruutuksia, mikä on aiheuttanut asiakkaille vaikeuksia ja peruuttamattomiakin haittoja. Asiasta on käyty myös voimakasta julkistakin keskustelua.

Junaliikenteen ongelmien yhteydessä puhuttiin varusmiesten käyttämisestä rataverkon aukipitämiseksi. Tällöin viitattiin siihen, että laki ei mahdollista virka-apua tämän tyyppisiin tehtäviin ja toisaalta varusmiehiltä puuttuu asianmukainen turvakoulutus. Nämä ovat sinänsä järkeviä perusteluita, mutta eivät sulje pois sitä tosiasiaa, että yhteiskunnan kriisivalmius ei kaikilta osin ole kunnossa.

Varus- ja siviilipalvelusmiehille voitaisiin antaa peruskoulutusvaiheessa muutaman päivän mittainen perehdytys kriisivalmiuden nostamiseksi. Tähän koulutukseen voisi sisältyä esimerkiksi VR:n turvakoulutus, myrskytuhojen raivaus metsurien apuna, tulvan torjunta jne.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä kansallisen kriisivalmiuden kehittämiseksi?

Helsingissä 5 päivänä maaliskuuta 2010

Marko Asell /sd

 

 

Patsastelua: 


Paavo Nurmen patsaan äärellä Juha Mieto ja Marko Asell

Yle Radio 1, 1.3.2010 klo 17.20

Kuuntele Ylen Areenassa tästä

 

 

Puhe välikysymyskeskustelussa 24.02.2010

 

Välikysymys köyhyyden lisääntymisestä on aiheellinen ja tänään enemmän kuin paikallaan. Köyhyyden ja eriarvoistumisen trendi on kiihtynyt viimeisen kolme vuoden aikana, kun maatamme on johtanut oikeistohallitus. Oli tietysti jo ennalta selvää, että porvarihallitus tekee sitä politiikkaa, mitä heidän odotettiinkin tekevän. Se on silti ollut kuitenkin kymmenille tuhansille köyhyyteen vajonneille ihmisille valtava pettymys. Hyvätuloisille kohdennetut tuloveronalennukset ja pienituloisille kohdennetut veronkiristykset ja palvelumaksujen nostot ovat kasvattaneet eriarvoisuuden kuilua ja ajaneet osaltaan ihmisiä köyhyyteen.

Elvytyspolitiikaksi naamioitu ostovoiman kasvattaminen kohdentui täysimääräisesti hyvätuloisiin. Tällä ei kotimaista kulutusta pystytty juurikaan nostamaan. Se oli tietysti myös ennalta selvää, kun tutkimustilastoja aiheesta tarkasteli. Vaikka sanoohan se maalaisjärkikin, että hyvätuloisten arkea ei lisääntynyt tulo juuri hetkauta, toisin kuin jos lisätulo olisi kohdistettu pienituloiselle henkilölle tai köyhälle lapsiperheelle, joiden määrä on myös lisääntynyt. Pienituloisille kohdistettu tulonsiirto menee varmasti kiertoon, kotimaista taloutta elvyttävään kulutukseen ruokakaupassa, tai vaikka lasten vaateostoksiin. Nyt ulkomailta lainatut elvytysmiljardit ovat päätyneet hyvätuloisten tilien kautta sijoitusmarkkinoille, osakkeisiin ja rahastoihin odottamaan talouden nousua, josta taas jotkut hyvät veljet ottavat roimat nousut.

Eriarvoisuus on lisääntynyt, eikä istuva hallitus halua muuttaa suuntaa. Tilastokeskuksen tilasto kertoo, että pienituloisten reaalitulot ovat laskeneet vuodesta 2007. Eu:n köyhyysrajan alapuolella elää jo noin 700 000 tuhatta suomalaista. Koska miljoona menee rikki? Yhä useamman pienituloisen tulotaso jäi entistä kauemmaksi keskivertopalkansaajasta.

Köyhyysrajan alapuolella elää eläkeläisiä, työttömiä, opiskelijoita, yksinhuoltajia, mutta myös työssä käyviä pienipalkkaisia ihmisiä, ja lapsiperheitä. Lapsiköyhyydessä elää jo noin 150 000 lasta. Se on paljon! Se on merkittävä yhteiskunnallinen epäkohta ja eriarvoisuutta kuvastava seikka. Köyhyys lisää syrjäytymisen vaaraa ja kun tiedämme että jokainen syrjäytynyt nuori maksaa lähes miljoona euroa yhteiskunnalle elinaikanaan, niin on vastuutonta, jos asian eteen ei toimita. Lapsiköyhyyteen tulee välittömin toimin puuttua ja lapsiperheiden asemaa muutenkin parantaa.

Työ on tietysti parasta sosiaaliturvaa, ja köyhyyden poistamista. Siksi olisikin nyt näinä vaikeina aikoina syytä suunnata voimavaroja työllisyyden lisäämiseen ja koulutukseen niille, jotka ovat potkittu tehtailta pihalle ja joille ei enää vastaavia töitä löydy. Onkin huolestuttavaa, kuinka työllisyystoimiin kohdennetaan edelleen riittämättömästi resursseja, vaikka työttömyyden lisääntyminen ja työllisyystoimien tarve on hurjasti noussut ja se on tiedostettu. Työttömyysaste on noussut jo yli 10 prosentin, kun lähes 300 000 henkilöä on vailla töitä. Erityisen huolestuneena seuraan nuorisotyöttömyyden kasvua, joka tulee maksamaan meille tulevina vuosina miljoonia syrjäytymisen aiheuttamina kuluina.

Teollisuuden irtisanomiset viimeisten vuosien aikana on kohdistunut pahimmin varsinkin miespuolisiin henkilöihin ja erityisesti nuoriin miehiin. Palvelualoilla, joissa on paljon naisia, on toistaiseksi säästytty vastaavilta joukkopotkuilta. Näitä miehiä, jotka ovat vailla töitä, tarvitaan jatkossakin, joten heitä ei pidä unohtaa, heitä on tuettava. Hallituksen tulisi laatia suunnitelma tai ohjelma, jolla todennettaisiin nykyinen tila miesten kohdalla ja ojennettaisiin ”pelastusrengas” syrjäytymisvaarassa olevia miehiä varten. Syrjäytymistä aiheuttaa epävarmuus tulevaisuudesta, työttömyys, avioerot, alkoholi ja arvottomuuden tai tarpeettomuuden tunne, jota juuri työttömyys lisää.

Nyt tehdyt sosiaaliset tukitoimet ovat säästöä tulevaisuudessa.

 

 

Lapsiköyhyydestä

Veljekset Kai ja Aapo seisovat jään reunalla ja katselevat jääkiekkoharjoituksia, jossa on pari kaveria mukana. Parinkymmenen pojan joukko seuraa valmentajansa ohjeita ja ottavat treeneistä kaiken ilon ja hyödyn irti. Peli on vauhdikasta, mutta pelaajien asianmukaiset varusteet estävät loukkaantumiset. Kai ja Aapo haluaisivat mukaan, mutta heiltä puuttuvat mailoja lukuun ottamatta kaikki muut varusteet. Lisäksi 2000 euron kausimaksut on veljesten yksinhuoltajaäidille mahdoton maksaa, kesän futistreenien 300 euron kausimaksukin oli liikaa. Veljekset jäivät silloinkin seuratoiminnan ulkopuolelle. Jääkiekkotreenit loppuivat, joten kaverit vapautuivat. Kai ja Aapo toivovat pääsevänsä kylään kaverillensa, jotta saisivat pelata ”pleikalla” NHL-peliä. Lisäksi kaverin mukava äiti tarjoaa joskus herkkuja veljeksille. Se on luksusta, koska kotona ei ole pelikoneita ja ruokanakin on aina samaa, hernekeittoa tai makaronia.

Kai ja Aapo ovat kuitenkin yksinhuoltajaäitinsä silmäteriä. Pojat ovat kaikki, mitä äiti omistaa ja minkä vuoksi hän jaksaa yrittää arjessaan. Äiti haluaa antaa rakkailleen turvatun, mahdollisuuksia täynnä olevan kivan lapsuuden. Niin kivan, kun se 10 000 euron vuosituloilla on mahdollista. Käytännössä se tarkoittaa vain välttämättömien elintarvikkeiden hankintaa, ja lahjoituksena saaduilla leluilla ja pelivälineillä harrastamista.

Kain ja Aapon tilanne ei ole harvinaista Suomessa. Lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on kasvanut ja asema tulonjaossa on heikentynyt. Köyhyysrajan alapuolella arvioidaan elävän noin 150 000 lasta. Heikoimmin ovat pärjänneet yksinhuoltajaperheet, pienten lasten perheet ja monilapsiset perheet. Lapsiperheiden köyhyyden taustalla on työttömyyttä, osa-aika- ja pätkätyöllisyyttä, työmarkkinoilta syrjäytymistä ja pienipalkkaisuutta.

Tämä vuosi on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi, jossa EU -maat toteuttavat sitä omilla kansallisilla ohjelmillaan. Vuonna 2007 valmistui Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston EAPN -Finin toimenpideohjelma, jossa on 43 toimenpide-ehdotusta lapsiperheiden köyhyyden torjumiseksi. Siinä todetaan myös, että julkisella vallalla on käytettävissään runsaasti keinoja, joilla lapsiperheiden köyhyyttä voidaan merkittävästi vähentää. Kysymys on ennen kaikkea siitä, löytyykö riittävästi poliittista tahtoa puuttua lapsiperheiden heikentyneeseen tilanteeseen tulonjaossa.

Kehotan porvarihallitusta perehtymään tähän selvitykseen ja ryhtymään toimenpiteisiin köyhyyden poistamiseksi. Mikä esimerkiksi veropolitiikassa tarkoittaa täydellistä kelkan kääntämistä.

Marko Asell

(Kolumni Uutispäivä Demarissa 25.1.2010)

 

 

 

Destian henkilöstön asema

KIRJALLINEN KYSYMYS

Eduskunnan puhemiehelle

Valtion tienrakennusyhtiö Destia Oy irtisanoo 220 työntekijää tämän ja ensi vuoden aikana. Irtisanotuiksi on joutunut useita lähellä eläkeikää olevia vuosikymmeniä palvelleita henkilöitä, joiden on vaikea työllistyä viimeisiksi työvuosikseen. Asia aiheuttaa heille suuria henkilökohtaisia ongelmia talouteen ja henkiseen vointiin. Yhtiö on luvannut tukea irtisanottuja uudelleen sijoittamalla. Mitä se käytännössä tarkoittaa, jää nähtäväksi.

Koko vuoden Destiassa on myllännyt erikoinen toimintakulttuuri. Toimitusjohtaja on erotettu ja hän on rikoksista epäiltynä. Destian hallitus jätti paikkansa lokakuussa ja tilalle tuli virkamiesjohto. Valtion valvonta omassa yhtiössään on ollut vaatimatonta ja nyt eduskunta on oikeistohallituksen eittämänä hyväksynyt lain, joka mahdollistaa Destian myynnin.

Henkilöstö on erittäin huolissaan työpaikoistaan ja yhtiön tulevaisuudesta. STTK:n johto epäilee henkilöstön vähentämisen johtuvan tavoitteesta laittaa Destia myyntikuntoon. Tämä tarkoittaisi sitä, että valtion yksi keskeisistä infrastruktuureista, tienpito, siirtyisi yksityisille markkinoille.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen Destiassa tapahtuvasta henkilöstön saneerausohjelmasta ja siitä johtuvasta henkilöstön pahoinvoinnista sekä onko hallitus hyväksymässä yhtiön myynnin, jos tällainen ehdotus uudelta toimivalta Destian hallitukselta tulee?

Helsingissä 9 päivänä joulukuuta 2009

Marko Asell /sd

 

 

 

Luovan työn tekijöiden tekijänoikeus

KIRJALLINEN KYSYMYS

Eduskunnan puhemiehelle

Ministeriö on valmistelemassa hallituksen esitystä työsuhdetekijänoikeusolettamasta tekijänoikeuslakiin. Työsuhdetekijänoikeusolettama koskisi kaikkia työsuhteessa tehtyjä teoksia, esim. näyttelijöiden tai muusikoiden esityksiä, kirjailijoiden kirjoja, näytelmiä, musiikkia ja toimittajien kirjoituksia.

Ehdotuksen johdosta luovan työn tekijöiden tekijänoikeutta heikennettäisiin niin, että työnantajille jäisi oikeus muunnella materiaalia ja myydä sitä eteenpäin täysin vapaasti. Tämä tarkoittaisi mm. sitä, että kaikkea näyttelijöistä kuvattua materiaalia voitaisiin hyödyntää rajattomia aikoja esim. erilaisissa mainoksissa, oheistuotteissa, kirjojen kuvituksessa tms. ilman, että näyttelijällä itsellään olisi mitään mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan tai saada siitä korvausta.

Luovan työn tekijät pelkäävät, että käytännössä oikeudet ollaan ehdotuksessa siirtämässä työnantajille, vaikka siinä esitetäänkin, että työehtosopimuksissa voidaan määrätä tekijänoikeuksien käytöstä. Käytännössä tekijänoikeuden heikentäminen antaa mediayhtiöille paljon valtaa työntekijöihin nähden, jolloin sopiminen saattaa muotoutua saneluksi.

Musiikin alalla työskentelevien pelkona on koko järjestelmän sekoaminen, jolloin alan roolit ja sopimusrakenteet menevät päälaelleen. Myös lakiesityksen termillä ”rinnakkainen käyttöoikeus” pelätään aiheutettavan tekijälle taloudellista vahinkoa. Lisäksi muunteluoikeuden avulla voidaan taiteilijan työtä muokata vapaasti.

Ehdotus koetaan perustellun voimakkaasti työnantajapuolen tarpeilla, samalla työntekijäpuolen tarpeet sivuuttaen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta suomalaisten luovan työn tekijöiden tekijänoikeudet teoksiinsa turvataan?

Helsingissä 4 päivänä joulukuuta 2009

Marko Asell /sd

 

Tiedote 15.10.2009 

Kansanedustaja Marko Asellilta budjettialoite Nokian vanhainkodin rakennushankkeeseen

 

Kansanedustaja Marko Asell on esittänyt valtion vuoden 2010 budjettiin 1 500 000 euroa Nokian vanhainkodin rakennushankkeeseen. Nokian vanhainkoti on uudistamisen tarpeessa ja siihen on arvioitu tarvittavan ensi vuodelle noin 6 000 000 euroa. Hankkeeseen on anottu elvytysmäärärahaa, mutta tuloksetta. Hankkeen rakentaminen on kuitenkin työllistävä ja mikä tärkeintä vanhusten elinoloja parantava. Asell katsookin, että juuri tässä taloustilanteessa, jossa työttömyys on rakentamisen vähentymisen takia lisääntynyt rajusti, pitäisi rakentamista edistää valtion apurahoja suuntaamalla työllisyyttä parantaviin kohteisiin.

 

 

Tiedote 15.10.2009

Kansanedustaja Marko Asellilta budjettialoite Ylöjärven urheilutalon peruskorjaukseen

 

Kansanedustaja Marko Asell on esittänyt valtion vuoden 2010 budjettiin 600 000 euron määrärahaa Ylöjärven urheilutalon peruskorjaukseen. Muuttovoittoisen ja kuntaliitosten kautta voimakkaasti suurentuneen Ylöjärven kaupungin keskustan tuntumassa sijaitseva urheilutalo on remontin ja laajennuksen tarpeessa. Taloustilanteen ollessa tiukka, varsinkin kunnissa, tulisi Asellin mielestä erilaisin teemahankkein edistää ja aikaistaa myös tämänkaltaisia kohteita. Näin voidaan elvyttää rakentamista ja parantaa työllisyystilannetta. Urheilutalon kuntoon laittamisella olisi myönteisen työllisyyskehityksen lisäksi myös liikuntaa ja hyvinvointia lisäävä vaikutus Ylöjärvellä ja sen lähipiirissä vuosikymmeniksi eteenpäin.

 

 

välikysymys köyhyydestä

Torstai 25.2.2010 klo 0:09

Välikysymys köyhyyden lisääntymisestä on aiheellinen ja tänään enemmän kuin paikallaan. Köyhyyden ja eriarvoistumisen trendi on kiihtynyt viimeisen kolme vuoden aikana, kun maatamme on johtanut oikeistohallitus. Oli tietysti jo ennalta selvää, että porvarihallitus tekee sitä politiikkaa, mitä heidän odotettiinkin tekevän. Se on silti ollut kuitenkin kymmenille tuhansille köyhyyteen vajonneille ihmisille valtava pettymys. Hyvätuloisille kohdennetut tuloveronalennukset ja pienituloisille kohdennetut veronkiristykset ja palvelumaksujen nostot ovat kasvattaneet eriarvoisuuden kuilua ja ajaneet osaltaan ihmisiä köyhyyteen.

 

Elvytyspolitiikaksi naamioitu ostovoiman kasvattaminen kohdentui täysimääräisesti hyvätuloisiin. Tällä ei kotimaista kulutusta pystytty juurikaan nostamaan. Se oli tietysti myös ennalta selvää, kun tutkimustilastoja aiheesta tarkasteli. Vaikka sanoohan se maalaisjärkikin, että hyvätuloisten arkea ei lisääntynyt tulo juuri hetkauta, toisin kuin jos lisätulo olisi kohdistettu pienituloiselle henkilölle tai köyhälle lapsiperheelle, joiden määrä on myös lisääntynyt. Pienituloisille kohdistettu tulonsiirto menee varmasti kiertoon, kotimaista taloutta elvyttävään kulutukseen ruokakaupassa, tai vaikka lasten vaateostoksiin. Nyt ulkomailta lainatut elvytysmiljardit ovat päätyneet hyvätuloisten tilien kautta sijoitusmarkkinoille, osakkeisiin ja rahastoihin odottamaan talouden nousua, josta taas jotkut hyvät veljet ottavat roimat nousut.

 

Eriarvoisuus on lisääntynyt, eikä istuva hallitus halua muuttaa suuntaa. Tilastokeskuksen tilasto kertoo, että pienituloisten reaalitulot ovat laskeneet vuodesta 2007. Eu:n köyhyysrajan alapuolella elää jo noin 700 000 tuhatta suomalaista. Koska miljoona menee rikki? Yhä useamman pienituloisen tulotaso jäi entistä kauemmaksi keskivertopalkansaajasta.

 

Köyhyysrajan alapuolella elää eläkeläisiä, työttömiä, opiskelijoita, yksinhuoltajia, mutta myös työssä käyviä pienipalkkaisia ihmisiä, ja lapsiperheitä. Lapsiköyhyydessä elää jo noin 150 000 lasta. Se on paljon! Se on merkittävä yhteiskunnallinen epäkohta ja eriarvoisuutta kuvastava seikka. Köyhyys lisää syrjäytymisen vaaraa ja kun tiedämme että jokainen syrjäytynyt nuori maksaa lähes miljoona euroa yhteiskunnalle elinaikanaan, niin on vastuutonta, jos asian eteen ei toimita. Lapsiköyhyyteen tulee välittömin toimin puuttua ja lapsiperheiden asemaa muutenkin parantaa.

 

Työ on tietysti parasta sosiaaliturvaa, ja köyhyyden poistamista. Siksi olisikin nyt näinä vaikeina aikoina syytä suunnata voimavaroja työllisyyden lisäämiseen ja koulutukseen niille, jotka ovat potkittu tehtailta pihalle ja joille ei enää vastaavia töitä löydy. Onkin huolestuttavaa, kuinka työllisyystoimiin kohdennetaan edelleen riittämättömästi resursseja, vaikka työttömyyden lisääntyminen ja työllisyystoimien tarve on hurjasti noussut ja se on tiedostettu. Työttömyysaste on noussut jo yli 10 prosentin, kun lähes 300 000 henkilöä on vailla töitä. Erityisen huolestuneena seuraan nuorisotyöttömyyden kasvua, joka tulee maksamaan meille tulevina vuosina miljoonia syrjäytymisen aiheuttamina kuluina.

 

Teollisuuden irtisanomiset viimeisten vuosien aikana on kohdistunut pahimmin varsinkin miespuolisiin henkilöihin ja erityisesti nuoriin miehiin. Palvelualoilla, joissa on paljon naisia, on toistaiseksi säästytty vastaavilta joukkopotkuilta. Näitä miehiä, jotka ovat vailla töitä, tarvitaan jatkossakin, joten heitä ei pidä unohtaa, heitä on tuettava. Hallituksen tulisi laatia suunnitelma tai ohjelma, jolla todennettaisiin nykyinen tila miesten kohdalla ja ojennettaisiin ”pelastusrengas” syrjäytymisvaarassa olevia miehiä varten. Syrjäytymistä aiheuttaa epävarmuus tulevaisuudesta, työttömyys, avioerot, alkoholi ja arvottomuuden tai tarpeettomuuden tunne, jota juuri työttömyys lisää.

 

Nyt tehdyt sosiaaliset tukitoimet ovat säästöä tulevaisuudessa.

 

 

(Puhe välikysymyskeskustelussa 24.02.10)

Ei kommentteja.

Lapsiköyhyydestä

Sunnuntai 24.1.2010 klo 19:18

 

Veljekset Kai ja Aapo seisovat jään reunalla ja katselevat jääkiekkoharjoituksia, jossa on pari kaveria mukana. Parinkymmenen pojan joukko seuraa valmentajansa ohjeita ja ottavat treeneistä kaiken ilon ja hyödyn irti. Peli on vauhdikasta, mutta pelaajien asianmukaiset varusteet estävät loukkaantumiset. Kai ja Aapo haluaisivat mukaan, mutta heiltä puuttuvat mailoja lukuun ottamatta kaikki muut varusteet. Lisäksi 2000 euron kausimaksut on veljesten yksinhuoltajaäidille mahdoton maksaa, kesän futistreenien 300 euron kausimaksukin oli liikaa. Veljekset jäivät silloinkin seuratoiminnan ulkopuolelle. Jääkiekkotreenit loppuivat, joten kaverit vapautuivat. Kai ja Aapo toivovat pääsevänsä kylään kaverillensa, jotta saisivat pelata ”pleikalla” NHL-peliä. Lisäksi kaverin mukava äiti tarjoaa joskus herkkuja veljeksille. Se on luksusta, koska kotona ei ole pelikoneita ja ruokanakin on aina samaa, hernekeittoa tai makaronia.

Kai ja Aapo ovat kuitenkin yksinhuoltajaäitinsä silmäteriä. Pojat ovat kaikki, mitä äiti omistaa ja minkä vuoksi hän jaksaa yrittää arjessaan. Äiti haluaa antaa rakkailleen turvatun, mahdollisuuksia täynnä olevan kivan lapsuuden. Niin kivan, kun se 10 000 euron vuosituloilla on mahdollista. Käytännössä se tarkoittaa vain välttämättömien elintarvikkeiden hankintaa, ja lahjoituksena saaduilla leluilla ja pelivälineillä harrastamista.

Kain ja Aapon tilanne ei ole harvinaista Suomessa. Lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on kasvanut ja asema tulonjaossa on heikentynyt. Köyhyysrajan alapuolella arvioidaan elävän noin 150 000 lasta. Heikoimmin ovat pärjänneet yksinhuoltajaperheet, pienten lasten perheet ja monilapsiset perheet. Lapsiperheiden köyhyyden taustalla on työttömyyttä, osa-aika- ja pätkätyöllisyyttä, työmarkkinoilta syrjäytymistä ja pienipalkkaisuutta.

Tämä vuosi on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi, jossa EU -maat toteuttavat sitä omilla kansallisilla ohjelmillaan. Vuonna 2007 valmistui Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston EAPN -Finin toimenpideohjelma, jossa on 43 toimenpide-ehdotusta lapsiperheiden köyhyyden torjumiseksi. Siinä todetaan myös, että julkisella vallalla on käytettävissään runsaasti keinoja, joilla lapsiperheiden köyhyyttä voidaan merkittävästi vähentää. Kysymys on ennen kaikkea siitä, löytyykö riittävästi poliittista tahtoa puuttua lapsiperheiden heikentyneeseen tilanteeseen tulonjaossa.

Kehotan porvarihallitusta perehtymään tähän selvitykseen ja ryhtymään toimenpiteisiin köyhyyden poistamiseksi. Mikä esimerkiksi veropolitiikassa tarkoittaa täydellistä kelkan kääntämistä.

Ei kommentteja.

Leimakirves heiluu

Keskiviikko 13.1.2010 klo 9:51

 

 

"Kaikki pois Suomesta ja ulkomailta" on Facebookissa perustettu ryhmä. Itselleni se kuulostaa liian radikaalilta, vaikka en tiedäkään, ketkä kaikki pitäisi poistaa kaikkialta. Sivusto parodioi ilmapiiriä, joka on viime aikoina voimistunut kun puhutaan maahanmuuttajista. Kiristyneitä asenteita on lisännyt turvapaikanhakijoiden määrän kasvu sekä uutisointi maahanmuuttajien tekemistä väärinkäytöksistä ja rikoksista. Viimeisimpänä Espoon Sellossa tapahtunut ammuskelu, jossa useita henkilöitä menehtyi kun maahanmuuttajataustainen sekopää avasi tulen.

 

Tilanne nosti kovan arvostelun Suomen maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan. Nousi aiheellisia kysymyksiä surmaajan oleskeluluvasta, kun rikosten takia Suomen kansalaisuutta ei kuitenkaan myönnetty. Jälkiviisaasti voi kysyä, miksi kyseistä rikollista ei ole karkotettu jo silloin, kun suomalainen ex-tyttöystävä oli pakotettu hankkimaan itselleen turvamies uskaltaakseen elää kotimaassaan? Tapauksen johdosta nousee paljon kysymyksiä, joita on syytä ministeriössäkin pohtia.

 

Laajemminkin tarkasteltuna maahanmuuttopolitiikassamme on tarvetta kehittämiselle. Silti pysähdyn välillä ihmettelemään kaikkein innokkaimpien maahanmuuttokriitikkojen fanaattisuutta. Useimpia häiritsee nimenomaan tyypillisistä suomalaisista piirteistä poikkeavat ulkomaalaiset. Suurimmat ulkomaalaisryhmämme venäläiset ja virolaiset saavat olla rauhassa. Turvapaikanhakijat ovat yhä useampien hampaissa, vaikka juuri he tulevat meille alueilta, joissa inhimilliset olosuhteet elämiselle puuttuvat. ”Tervetuloa Vasili töihin, mutta sinä, Iranin Ahmed voit kääntyä, juuri yksi somali yritti jotain.”  Näin leimakirves viuhuu.

 

Kaikenlaiseen yleistämiseen kyllästyneenä kerron kaveristani Samadista, joka tuli Marokosta Suomeen -90 luvun alussa. Hän teki töitä, avioitui ja perusti perheen. Jo vuosia Samad on vaimonsa kanssa toiminut sijaisvanhempana kolmelle ongelmallisista suomalaisperheistä sijoitetulle lapselle. Samad on ohjannut myös lasten iltapäiväkerhoja ja judotreenejä pitkään. Soitin Samadille ja kysyin, mitä mieltä hän on Sellon tapauksesta ja muodissa olevasta leimaamisesta. ” Ei pidä kaikkia leimata jonkun hullun takia. Surmaaja olisi pitänyt karkottaa jo ajat sitten, kaikille sama laki, ja sitäkin pitäisi kiristää.” Sanoo tiukkana Samad, tavallinen maahanmuuttaja.

Ei kommentteja.

energia- ja kiinteistöverot nousevat

Keskiviikko 1.4.2009 klo 14:35

Asuminen kallistuu kun maan hallitus kiristää energian verotusta ja kiinteistöverotusta. Yrityksiltä poistettu ”kelamaksu” tuo valtion kassaan 1,1 mrd euron aukon, jota paikataan mm. energiaveroilla. Kevyen ja raskaan polttoöljyn verotasot noin kaksinkertaistuvat, mikä lisää lämmityskustannuksia. Kotitalouksien sähkövero lähes kaksinkertaistuu 1,7 senttiin kilowattitunnilta.

Käytännössä se laskelmien mukaan tarkoittaa sitä, että keskimääräisessä sähkö- ja öljylämmitteisessä omakotitalossa asuminen kallistuu noin 200 euroa vuodessa. Näillä korotuksilla kerätään valtion kassaan noin 750 miljoonaan euroa, joista 235 miljoonaa koituu kotitalouksien maksettavaksi. Reilu 500 miljoonaa energiaveroista jää teollisuuden maksettavaksi, joka toivon mukaan ei lisää lopputuotteiden kuluttajahintoja.

Monet omassa kodissa asuvat maksavat asuntovelkaa, jota asuntojen kallistuneiden hintojen ja rakentamisen kallistumisen myötä on saattanut kertyä paljonkin. Energiaverotuksen nosto lisää maksupainetta ja epävarmuus työpaikan pysymisestä aiheuttaa monille otsaryppyjä. Maan hallituksen päätös nostaa kiinteistöveroja lisää asumisen kustannuksia entisestään.

Suomen omakotiliitto on ottanut hyvin kriittisen kannan hallituksen päätökseen nostaa kiinteistöveron ala- ja ylärajoja. Omakotiliitto toteaa, että tällaiset esitykset eivät kuulu kannustaviin toimenpiteisiin ja vaikutukset tässä taloudellisessa tilanteessa ovat päinvastaisia. Suomea ahdistavassa lamassa tarvitaan kannustavia toimenpiteitä, jotta yhteiskunnassa syntyy taloudellista toimeliaisuutta myös asumisen ja rakentamisen sektorille. Talouden pyörät tulee saada pyörimään ja talous kasvusuuntaan, kiinteistöveron kiristäminen ei edusta näitä tavoitteita, viestittää omakotiliitto.

Hallituksen esityksessä vakinaisen asunnon kiinteistöveron alaraja nousee 0,22 prosentista 0,32 prosenttiin. Se pakottaa 184 kuntaa nostamaan veroprosenttiaan.

Ei kommentteja.

Pääministeri rauhoittui

Keskiviikko 11.3.2009 klo 17:04

Pääministeri Matti Vanhanen on vihdoin palautunut Rukan hiihtoretkestään. Selvästi rankasta hiihtoretkestään toipunut Pääministeri on luovuttanut ja perääntynyt vaatimuksestaan nostaa eläkeiän alarajaa 65 vuoteen. Matti on nyt leppynyt, eikä ole enää ärtynyt ilmeisesti hiihdosta aiheutuneiden traumojen takia. Hän jätti kuitenkin takaportin sille, että hallitus tulee palaamaan kysymykseen vielä tämän hallituskauden aikana. Tämän varalta on syytä olla tökkimästä kepillä tämän karhun takapuolta. Siksi tarjoan muutaman vinkin, jos kohtaa Matin luonnossa.

 

Eli, jos hiihtoretkelläsi näet pääministeri Matti Vanhasen vielä hiihtämässä jossain päin Suomea, niin ole kuin et huomaisikaan häntä, hiljennä omaa hiihtovauhtiasi ja vetäydy hissukseen latua antaen. Älä tee mitään nopeita liikkeitä. Anna Matin suksia omaa vauhtiaan ohitse. Voit toki rauhallisella äänellä huikata "hyvin luistaa" -kannustukseen hänelle. Tärkeää on pysyä rauhallisena, eikä missään nimessä saa ainakaan lähteä ohittamaan Mattia samalla kovasti "latua" huutaen. Se nimittäin herättää hänen saalistusviettinsä ja Matti lähtee hampaat irvessä ja läähättäen perääsi. Mikäli pääset vielä karkuun ja olet Mattia vanhempi, niin voit olla varma ettet näe eläkepäiviäsi. Parempi siis antaa latua ja olla suututtamatta vaikka Matilla kuinka lipsuisi.

Tätä varoitusta tulee soveltaa myös kalastus- ja metsästysharrastusten parissa. Huolehdi aina siitä, että esittelet samassa seurueessa olevalle Matille pienimpiä kalojasi, ei koskaan suurempaa kuin pääministerin onkimat. Mikäli näin kuitenkin vahingossa käy, niin paras keino korjata tilanne on turvautua samaan kuin Kekkosen kanssa hänen valtakaudellaan, eli sukeltaa ja kiinnittää Matin onkeen kauppahallin kalaosastolta ostettu kymppikiloinen kirjolohi. Muussa tapauksessa Matti ärtyy ja sinä lähdet työmaaltasi suoraan saattohoitoon.

Sorsametsällä taas kannattaa varautua Matin ampumien ohilaukausten aikana pudottamaan helikopterista pari strutsia. Tyytyväisenä myhäilevää Mattia voi sitten kehaista, että kuinka kukaan ei ole aiemmin yhdellä laukauksella ampunut kahta lintua. Ja vieläpä niin suurta. Jos Matti ihmettelee, miten strutsit voi lentää, niin kehu vaan että: "olet sinä Matti sellainen saalistaja, että niiden oli pakko. Mutta onneksi sait ammuttua ne alas, etteivät pääse eläkkeistä nauttimaan."

Ei kommentteja.

Tiukkaa tavaraa

Torstai 26.2.2009 klo 18:21

Itsensä oppositio

 

Ulkomaalaislaki hyväksyttiin lähes yksimielisesti keskiviikkona. Äänestystulos 161-5 oli murskaava. Vain perussuomalaisten ryhmä vastusti lakia. Aikaisempaan lakiin verrattuna keskeisin muutos on tilapäisellä oleskeluluvalla olevien ulkomaalaisten mahdollisuus työntekoon, eli mahdollisuus osallistua yhteiskuntamme rakentamiseen työtä tekemällä. Oppia alusta asti toimimaan maassa maan tavalla. Tätä Perussuomalaiset siis vastustivat. EU:sta eroamisen jälkeen tärkeintä omaa tavoitettaan.

Puheenjohtaja Soinin retoriikassa on jo pitkään vaadittu ulkomaalaisten ohjaamista töihin ja elämään maassa maan tavalla. Se on ollut ihan oikeaa asiaa. Itsekin maahanmuuttokriittisenä kannatan sitä.
Nyt kun lähes koko eduskunta on samaa mieltä muokaten lakia työllistämisen mahdollistamiseksi, niin nämä änkyräpopulistit vastustavat lakia! Siis vastoin puolueensa omia periaatteita.

Kysymys kuuluukin miksi? Ja tätä kannattaa Perussuomalaisten äänestäjänkin pohtia.

Vastaus: Se oli Perussuomalaisten tähän asti epätoivoisin yritys kasvattaa kannatustaan muukalaisvihamielisyyden kustannuksella. Soini ja kumppanit ovat näköjään arvioineet äänestäjänsä NIIIN tupauunoiksi, etteivät he tajua edes omia tavoitteitaan, puhumattakaan lain yksinkertaisemmastakaan sisällöstä. Perussuomalaisten ryhmä tuudittautuu siihen strategiaan, että aina kun jossain sanotaan sana maahanmuuttaja, huudetaan vaan että VASTUSTAN! Ja sitten heti
käännetään katse kannatusgalluppiin, jota käsiä hieroen ja virne naamalla ihastellaan. Säälittävintä on se, että media on nyt vasta hieman huomautellut perussuomalaisten politiikan onttoudesta. Nyt kun
ollaan huomattu, että persujen nousu syökin enemmän Kepun kannatusta kuin demareiden, niin kupla saatetaan laatumedian toimesta puhkaista. Käytävillä kuuluu jo huhua, että jos tällä politiikalla persut vielä kannatustaan nostaa, niin joku tekee lakiesityksen pienestä palikkatestistä ennen äänestyskoppiin pääsyä.

p.s. Tuntuu muuten eriskummalliselta ajatella, että perussuomalaisten kuvailemat laiskat ja työtä vieroksuvat maahanmuuttajat tulevat varmaan jatkossa äänestämään heitä, koska perussuomalaiset vastustivat työmahdollisuuden avaamista.

8 kommenttia .