http://www.sdp.fi/fi/kampanjat/rekrykiertueLämmin kiitos kaikille äänestäjilleni ja tukijoilleni!
Työ ja oikeudenmukaisuusOikeistohallituksen ottama laina tulee maksuun seuraavien hallitusten aikana. Maksajana on suomalainen palkansaaja. Porvarihallituksen verolinja tyhjensi valtion kassan ja velkaannutti Suomen. Punamultahallituksen ylijäämäinen julkinen talous on neljässä vuodessa kääntynyt miinuksen puolelle. Kokoomuslainen veropolitiikka on perustunut veronkevennyksille, jotka toteutettiin talouskriisistä huolimatta. Oikeistolaisen näkemyksen mukaan veronkevennyksiin nojautuneen elvytyksen olisi pitänyt korjata ongelmat. Sosialidemokraattien ratkaisu olisi ollut menoelvytys. Valtion panostuksia olisi lisätty, mikä olisi pitkällä aikavälillä tukenut talouskasvua. Toimenpiteillä olisi tuettu erityisesti liikenneväyliä ja tietoliikenneyhteyksiä. Porvarihallitus jatkoi ideologisista syistä verohelpotuksia ja vieläpä suurituloisia suosivasti. Tutkimusten mukaan menoelvytys olisi ollut huomattavasti tehokkaampaa tässä tilanteessa.Talouskriisin kukistamiseen on Suomessa käytetty vain 15 % menoelvytystä. Ruotsissa painopiste suunnattiin nimenomaan menoelvytykseen. Tuloksena Ruotsin valtion ei tarvitse nyt ottaa uutta lainaa ja talouskasvu hipoo viittä prosenttia. Porvarihallituksen toimet ovat saaneet inflaation laukkaamaan ja palkansaajien ostovoiman vaaraan. Hallitus lopetti aktiivisen toimintansa Kiviniemen tultua pääministeriksi, joten ratkaisua lähivuosien talouspolitiikan hoitamiseksi ei porvareilta ole tullut. Me sosialidemokraatit olemme useassa yhteydessä tuoneet oman vaihtoehtomme esille. Talouskasvun lisäksi oikeudenmukainen verotus ja menosäästöt saavat valtiontalouden uusille raiteille ja palauttavat ihmisten uskon oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan. Työn ja oikeudenmukaisuuden puolesta – SDP:n talouspoliittinen linjaus vuosille 2011-2014 torppaa porvarihallituksen kaudella kiihtyneen tasaverokehityksen. Sosialidemokraattien johtama hallitus toteuttaa ensi vaalikaudella verouudistuksen, joka palauttaa maksukyvyn verotuksen perustaksi, turvaa julkisten menojen rahoituksen sekä tukee kasvua ja työllisyyttä. Mittava valtiontalouden alijäämä ja hyvinvointiyhteiskunnan tarpeet edellyttävät verotulojen lisäämistä seuraavan vaalikauden aikana. Koska samalla on vahvistettava työllisyyttä, työn verotusta ei kiristetä. Erityisesti pääomatuloista ja omaisuudesta saatavien verojen määrää on lisättävä. SDP uusii ylivaalikautisen sitoumuksensa siitä, että yritysverotus Suomessa pidetään keskeisiin vertailumaihin nähden kilpailukykyisellä tasolla. SDP:n oikeudenmukaisessa verouudistuksessa veronmaksukyky otetaan huomioon. Verouudistuksen punainen lanka on tasaverokehityksen pysäyttäminen. SDP palauttaa nykyistä suuremman osan verotuksesta progressiiviseksi. Samalla verotuksella tasataan tulo- ja varallisuuseroja. Riittävät verotulot turvataan pitämällä veropohjan kattavana. Kaikki tulo- ja varallisuuserät sekä kaikki taloudellinen toiminta palautetaan verotuksen piiriin. Sinulla on nyt mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaista yhteiskuntaa rakennamme tulevina vuosina. Marko Asell
Markon vaalikiertue jatkuuKeskiviikkona 13.4. Maria G:n kanssa Torstaina 14.4. Marko tavattavissa Perjantaina 15.4.
Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimistojen uudistushankeKIRJALLINEN KYSYMYS Eduskunnan puhemiehelle
Pirkanmaalla on vuodesta 2006 alkaen toiminut hallinnollisesti viisi itsenäistä TE -toimistoa. Pirkanmaalla on tällä hetkellä saatavissa työ- ja elinkeinotoimiston palveluja 17 toimipisteestä. Suurimmassa toimipaikassa on vakituista henkilöstöä 99 ja pienimmissä kaksi. Työ- ja elinkeinomisteriö on pyytänyt ELY-keskuksilta toimintasuunnitelmaa hallinnollisesti itsenäisten TE-toimistojen lukumäärän vähentämiseksi ministeriön linjausten mukaisesti. Samalla ELY-keskusten piti arvioida alueen TE-toimistojen toimipaikkojen tarkoituksenmukainen määrä. Pirkanmaan ELY -keskus on tehnyt keväällä 2011 päätöksen, jonka mukaan toimistoverkkouudistusta suunnitellaan Pirkanmaalla työ- ja elinkeinoministeriön kirjeen (TEM 138700.03.05.02/2011) linjausten mukaisesti hallinnollisesti niin, että Pirkanmaalla on vuoden 2012 alusta yksi TE -toimisto. Pirkanmaan TE-toimistojen alueellisen yhteistyöryhmän henkilöstön edustajat ovat ilmaisseet tyrmistyksensä Pirkanmaan toimintasuunnitelmaan. Suunnitelmassa toimipaikkoja aiotaan sijoittaa pienille, vähenevän työikäisen väestön alueille ja vastaavasti niitä aiotaan lakkauttaa kasvukeskuksissa. Toimipaikkoja ollaan siis siirtämässä pois alueilta, joilla palvelujen tarve on suurin niin työnhakija- kuin työantaja-asiakkailla. Suunnitelma vaikuttaa Pirkanmaalla varsin epäloogiselta, varsinkin kun lähtökohtana pidetään asiakaspalvelun turvaamista. Toimipaikkojen yt-lasunnoissa selkeänä linjana on ollut, että toiminta pitää keskittää sinne, missä asiakkaat ovat. Niille alueille, missä on vähiten työikäistä väestöä ja jotka ovat muuttotappioalueita, voidaan sijoittaa yhteispalvelupisteitä. Pirkanmaan TE-keskusten henkilöstön näkökulmasta esitys pohjautuu siihen, missä esityksen laatijoiden nykyinen toimipaikka on. Näin yksityinen etu on mennyt yleisen edelle. Ministeriön linjauksista huolimatta henkilöstön pakkosiirtoja ei kaavaillussa mallissa voida välttää. Kun otetaan vielä huomioon, että valtion tuottavuusohjelma on vähentänyt vakituisen henkilöstön määrää Pirkanmaan TE -toimistoissa ja tuottavuusohjelman toteuttaminen edellyttää henkilötyövuosien vähentämistä nykyisestä vielä jatkossakin, on henkilöstön huolta pidettävä vähintään aiheellisena. Henkilöstöllä ei ole ollut mahdollisuutta osallistua toimistoverkko- ja toimipaikkasuunnitelman valmisteluun yhteistoimintalain ja – sopimuksen tarkoittamalla tavalla. Henkilöstö on kyllä ollut suunnittelemassa palveluita, mutta ei rakenteita ja johtamisjärjestelmää. Henkilöstön mukanaolo suunnittelussa olisi ollut välttämätöntä jo käytännön syistäkin, koska suunnitellut muutokset vaikuttavat henkilöstöön sekä pitkällä tähtäimellä että jo ensi syksynä, jolloin toteutetaan henkilöstöä koskeva tehtävien haku. Pirkanmaan ELY-keskuksen päätös yhteen TE-toimistoon siirtymisestä on myös asiakkaiden kannalta kyseenalainen. Nykyisten huonojen julkisten liikenneyhteyksien aikana tuntuu mahdottomalta, että kaikkia pirkanmaalaisia pystytään tällaisella keskitetyllä mallilla palvelemaan tasapuolisesti. Päätöksellä vaarannetaan sekä työttömien työntekijöiden mahdollisuuksia työllistyä että aloittavien yrittäjien edellytyksiä kannattavaan yritystoimintaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimistojen toimipaikkoja koskevien suunnitelmien huonosta valmistelusta sekä henkilöstön tyytymättömyydestä ja mitä se aikoo asialle tehdä? Helsingissä 11 päivänä huhtikuuta 2011 Marko Asell /sd
Eduskuntavaalit - nytVaaleissa on paljon pelissä. On tarkkaan pohdittava, minkä puolueen arvojen takana voi seistä vaikeinakin aikoina. Seuraavilla vaalikausilla Suomen taloutta joudutaan tasapainottamaan, jotta velkaantuminen pysähtyisi ja mahdollisuus velan takaisinmaksuun koittaisi. Viime vuosien hyvätuloisia hyödyttäneet, elvytyksen nimissä tehdyt veronalennukset ovat velkarahalla rahoitettu. Jatkossa oleellinen kysymys on, kenen piikkiin menee velan takaisinmaksu. Sen päättää Suomen kansa näissä vaaleissa. Mitä arvoja edustavan hallituksen äänestämme valtaan? Maksavatko velkaa pääosin ne, joiden ostovoimaa on selvästi nostettu viime vuosina? Vai jatkuuko tuloeroja kasvattava politiikka, jossa velan kuittaavat pieni- ja keskituloinen kansanosa erilaisin lisääntyvin rasittein, kuten energia- ja arvonlisäveroin ja muine tasaveroineen. Monet tavalliset palkansaajat, eläkeläiset ja pienituloiset ovat mm. energiamaksuissa huomanneet, mihin suuntaan on menty. Asia on tullut monelle tiedoksi yhtä yllättävänä kuin tieto siitä, mitkä puolueet ovat hallituksessa. Oppositiossa olevan SDP:n varoitukset ja vaihtoehdot ovat saaneet olemattoman huomioarvon mediassa, kun poliittiset sivut täyttyvät muusta kuin politiikan sisällöstä. Ei siis ihme, että monet luulevat SDP:n olevan vastuussa nykylinjasta, vaikka maata on hallinnut porvarihallitus. Tuntuu siltä, että koko poliittinen ilmapiiri on lievän kaaoksen vallassa. Ihmiset aistivat muutoksen tarpeen, mutta ovat epäluuloisia sen suhteen kenelle äänensä antaa. Viesti toreilla on tullut selväksi. Halutaan luotettavaa ja reilua politiikan tekoa. Käsillä olevissa vaaleissa ennustan olevan vain kaksi vaihtoehtoa. Sama oikeistolainen meno jatkuu kokoomuksen johdolla, ehkä persuilla täydennettynä. Vaihtoehtona hallituksen kokoaa SDP, joka tuo oikeudenmukaisuuden sekä pieni- ja keskituloisten äänen hallitukseen. Suosittelen jälkimmäistä. Suurin puolue on avainasemassa, mutta se vaatii ääniä, paljon. Ole siis hereillä ja äänestä. 7.4.2011
Marko ja Minna Sirnö kiertueella torstaina 7.4.klo 11-12 Nokia, Katajan leipomo (Marko) Tule morjestamaan!
Eihän tälle näytä tulevan loppua, myös MTV3 teki uutisen kampanjamateriaalistani.
Iltalehtikin kiinnostui kampanjastani. Päivän puheenaihe.
Iltasanomien juttu kampanjastani löytyy tästä.
Vaalivideo - osa 3.
Vaalivideo - osa 2.
Marko OmaNokian haastattelussa.
Vaalivideoni Youtubessa. Lisää on tulossa - pysy kanavalla.
Oikeudenmukainen yhteiskuntaEnsimmäinen edustajakauteni SDP:n kansanedustajana on ollut mielenkiintoinen ja työntäyteinen. Puolue on ollut oppositiossa ja se on tietysti heijastunut kaikkeen työskentelyyn. Selväksi on tullut, että vaikka eduskuntaryhmä ja puolue olisi tehnyt kuinka paljon työtä tahansa opposition näkemyksen esilletuomiseksi ja porvarihallituksen toimien kritisoimiseksi, ei se mediaa ole juurikaan kiinnostanut. Lopputuloksena saimme lukea lehdistä tutkimuksesta, missä suuri osa ihmisistä ei tiedä, mitkä puolueet ovat hallituksessa. Poliitikot saavat tietysti katsoa myös peiliin. SDP:llä on suuri vaara jäädä oppositioon myös ensi vaalikaudeksi. Nämä viimeiset viikot ennen vaaleja on kierrettävä ahkerasti turuilla ja toreilla viestimme läpi viemiseksi. Itse pidän hyvinvointiyhteiskunnan kehittämistä kaikkein keskeisimpänä sosialidemokraattien tavoitteena. Me olemme sen luoneet ja meidän tehtävämme ja velvollisuutemme on myös sen edelleen kehittäminen. Katse pitää olla tiukasti tulevaisuudessa ja sen takia näen, että lasten ja nuorten hyvinvointi on keskeisin tekijä hyvinvoinnin turvaamisessa, muita tietenkään unohtamatta. Nuorisotyöttömyydelle ja syrjäytymiselle tulee asettaa nollatoleranssi. Opintotuki pitää sitoa indeksiin. Työn ja perheen yhteensovittamiseen tarvitaan uusia välineitä, kuten esimerkiksi osittainen kodinhoidontuki, vanhemmuuden kustannusten jakaminen kaikkien työnantajien kesken, verotuksen lapsivähennys ja ylipäätään tasa-arvoinen vanhemmuus. Yhteiskuntaa pitää kehittää myös työelämässä. Työuria voi pidentää reilulla palkkapolitiikalla ja työhyvinvointia parantamalla. Työnantajien ehdotukset eläkeiän nostamisesta tuntuvat lähinnä kepiltä, ei porkkanoilta. Yhä kasvavasta senioriväestöstä on myös huolehdittava. Eläkeläisten ostovoimaa on parannettava tasokorotuksin ja taitettua indeksiä korjaamalla. Ikäihmisten pitää saada palveluja kotiin ja tukea omaishoitajille. Porvarihallituksen toimesta eriarvoisuus on kasvanut. Verotusta on viety kohti tasaveroja, mikä näkyy esimerkiksi arvonlisäveron nostossa ja sähkön hinnan rajussa nousussa. Porvarien eväillä heikompiosaiset jäävät entistä enemmän jälkeen ja varakkaat hyötyvät. Tälle haluan olla laittamassa stopin. Toivon, että olet mukana tukemassa minua tämän tavoitteen saavuttamisessa. Marko Asell
Väen Viesti (Nokian Sos. dem. kunnallisjärjestö ry:n jäsentiedote 51 (2011))
Aamulehdessä juttu vaalimateriaalistani. Käy lukemassa.
Markon perjantaikierros 1.4.
klo 9.30-10.30 Kauppahalli,Tre klo 11-12 Villihanhi, Lempäälä klo 12.30-13.30 Citymarket, Pirkkala klo 14-15 Citymarket, Nokia klo 15.30-16.30 Elo, Ylöjärvi klo 17-18 Siuron Koskibaari
Tule morjestamaan! Kauppahallissa ja Nokialla tapaat myös pj. Jutta Urpilaisen.
Olen tavattavissa keskiviikkona 30.3.klo 13.00 Kauppahalli, Linkosuo klo 16.00 Cafe Siilinkari klo 18.00 Nokian Citymarket klo 19.00 yleisötilaisuus Liljasali, Nokia, Härkitie 5 Tule morjestamaan!
Markon top 10
Stop 10
Hätäkeskusten hätäOikeuskansleri Jaakko Jonkka on todennut hätäkeskusuudistuksen epäonnistuneen. Uudistuksen johtaminen ja valvonta on ollut puutteellista sekä ministeriötasolla että Hätäkeskuslaitoksen sisällä. Olen ottanut hätäkeskusuudistukseen aikaisemminkin kriittisesti kantaa (kirjoitukset löytyvät tältäkin palstalta alempaa). Pirkanmaan osalle on valtion alueellistamispolitiikassa jäänyt toistuvasti Musta-Pekka. Hätäkeskusuudistuksessa Pirkanmaan ja Satakunnan alue oli ainoa, jossa selkeästi henkilöstömäärältään suurempi keskus yhdistettiin pienempään keskukseen. Tampereen hätäkeskuksen tilat olisivat mahdollistaneet lisäpäivystäjien sijoittamisen nykyisiin tiloihin. Lisäksi Pirkanmaan hätäkeskuksen toiminta on ollut koko hätäkeskustoiminnan ajan maan parasta luokkaa ja olisi tulevaisuudessakin vastannut hyvin väestön ja viranomaisten palveluodotuksia. SDP:n eduskuntaryhmä on vaatinut hätäkeskusten säilyttämistä ennallaan. Eduskunnan täysistunnossa 24.6.2010 SDP totesi äänestyttämässään ponnessa, että hallitus on epäonnistunut eduskunnan hätäkeskusten toimintaan esitettyjen reunaehtojen toteutuksessa. Lisäksi ryhmä vaati hallitusta ryhtymään toimiin hätäkeskusten häiriöttömän toiminnan turvaamiseksi siten, että kansalaisten turvallisuutta ei vaaranneta. Nämä vaatimukset tyrmättiin äänestyksessä hallituspuolueiden voimin. Porvarihallituksen kyky aluehallinnon tasapuoliseen ja järkevään kehittämiseen on nyt osoitettu oikeuskanslerin toimesta riittämättömäksi. Kun soppaan on sekoitettu porilaisen kokoomussisäministerin törkeä kotiinpäin veto Pirkanmaan hätäkeskuksen sijoittamisessa, on todettava, että olemme hätää kärsimässä. 26.3.2011
Kuuma lista: He ovat Aamulehden vaalikoneen katsotuimmat ehdokkaat!
Muistat vaalipäivän 17.4. ehdokasnumerostani 174. Ja numeroni 174 muistat vaalipäivästä, joka on 17.4. Onko muistisääntö talletettu?VaalikarneVaali Nokian keilaamolla TÄNÄÄN 24.3.!! klo 18.30 eteenpäin. Esiintyy Sami Hintsanen ja stand up koomikko Arimo Mustonen. Alkaa keilaturnauksella, paras palkitaan. Liput 10e. Tule paikalle!
Pitääkö ammattiyhdistysliikkeen ote?Kirjoitus SAK -lehteen
|
Tulevaisuusvaliokunnan jäsenenä "Aski" on todennut, että kulttuuriosaaminen on huomattava pääoma niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta. Vaikka kulttuuri käsittää paljon luovuuteen ja taiteeseen liittyviä teemoja, on se myös ihmisiä yhdistävien arvojen järjestelmä. Siksi Marko.Sami Hintsanen, muusikko/näyttelijä |
 |
Lentopallolegenda Sami Juvonen lähti tukemaan
|
|
Monet ovat kyselleet mahdollisuutta tukea vaalityötäni - se on mahdollista
Vaalitukea voit laittaa vaalitililleni: FI87 8000 1001 9991 10
Lisäksi voit klikata vasemmalla olevaa "Tee lahjoitus" -linkkiä. Siellä voi täyttää kaavakkeen ja maksaa tukea, joka ohjautuu minulle.
Vaalituki on mahdollista myös tekstarilla:
lähetä numeroon 16100 seuraava viesti:
sdp5 Pi2 (lahjoitussumma 5 euroa, josta Markolle 4,- )
sdp20 Pi2 (lahjoitussumma 20 euroa, josta Markolle 16,- )
Huom. Välilyönti on tärkeä, muutoin tekstiviesti tulkitaan numerotiedusteluksi.
Loppusumma menee palvelun tarjoajalle.
Kiitos
-Marko=)
Eri ikäluokkien ja elämäntilanteiden tarpeiden huomioon ottaminen ja elämänlaadun parantaminen
KIRJALLINEN KYSYMYS
Eduskunnan puhemiehelle
Samaan aikaan, kun vanhusten yksinäisyys ja yleinen syrjäytyminen lisääntyy, joutuvat lapsiperheet kamppailemaan työelämän kasvavien vaatimusten kanssa. Kehitys kulkee kohti 24 tuntia vuorokaudessa auki olevaa yhteiskuntaa. Jatkossa tarvitaan paljon uusia keinoja, miten yhteiskuntaa kehitetään kaikkia ikäryhmiä parhaiten palvelevalla tavalla.
Erilaisten elämäntilanteiden mahdollistavat joustavat asumisratkaisut tulisi ottaa tarkemman tutkimisen kohteeksi. Esimerkiksi malli, jossa omakotitalon rakentaja voisi rakentaa lisäosan tai "mummonmökin" talonsa yhteyteen ja näin mahdollistaisi lähisukulaisen asuttamisen perheyhteyteen, toisi monia hyötyjä eri väestöryhmille. Rahoitukseen tulisi saada valtion tukea, joka maksaisi itsensä takaisin.
Lapsiperheet saisivat päivittäisiin tai tilapäisiin lastenhoitotarpeisiin apua läheltä. Yksinäisten vanhusten määrä ja laitoshoidon tarve vähenisi. Sukupolvien välinen kuilu kapenisi ja yhteisöllisyys kasvaisi. Ylipäätään yhteiskunta voisi paremmin.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä nopeasti muuttuvan yhteiskunnan eri ikäluokkien tarpeiden parantamiseksi?
Helsingissä 11 päivänä helmikuuta 2011
Marko Asell /sd
Lasten päivähoidon laadun parantaminen
KIRJALLINEN KYSYMYS
Eduskunnan puhemiehelle
Varhaiskasvatusta koskevan lainsäädännön uudistamista pohdittaessa lapsen edun huomioon ottaminen on tärkein periaate. Suomessa pienten lasten hoito- ja kasvatusjärjestelmän kehittämisen keskeisiä periaatteita ovat olleet palvelujen saatavuuden yhdenvertaisuus, lasten välisen tasa-arvon turvaaminen, erityistä tukea tarvitsevien lasten mukaan ottaminen, vaihtoehtojen luominen perheille ja palvelujen kohtuullinen hinta. Lainsäädännön uudistaminen ei ole kuitenkaan edennyt ja siitä onkin tullut yksi porvarihallituksen hyllylle jätettyjä asioita.
Ongelmat päiväkodeissa eivät kuitenkaan ole kadonneet mihinkään. Ylisuuret lapsiryhmät lisäävät lasten sairastavuutta ja rauhattomuutta. Suuret ryhmät muistuttavat lähinnä karnevaalikatuja, mikä vaikuttaa kielteisesti lasten psyykkiseen kehitykseen. Vaikka ryhmien koko olisi kohtuullinen, niin hoitajia kuitenkin puuttuu koko ajan rivistä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko hallitus tietoinen lasten päivähoidon ongelmista ja mitä se aikoo asialle tehdä?
Helsingissä 1 päivänä helmikuuta 2011
Marko Asell /sd
Stanley Cup -voittaja Ville Nieminen lähetti terveisensä Venäjän KHL -liigasta
"Kolmen lapsen isänä on tärkeää katsoa ehdokkaan teemoja ja omalla kohdallani mietin myös ehdokkaan taustoja ja kokemuksia elämästä. On helppo samaistua kun puhutaan lapsiperheistä, lapsista ja nuorista sekä liikunnasta. Näissä asioissa Askilla on suuri tietopankki ja konkreettinen kokemus. Markon ote pitää tyylillä ja selkäsuorassa."
Ville Nieminen, Tampere
Välikysymys tuloerojen kasvusta
SDP:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen mukaan tasa-arvoinen yhteiskunta on ollut Suomelle voimavara ja kilpailuvaltti.
– Maata on rakennettu ”kaikki samassa veneessä” -hengessä ja kaikki suomalaiset ovat olleet sitoutuneita yhteiseen projektiin. Nyt meitä yhdessä pitänyt liima on hapertumassa. Osa on tippumassa veneestä.
– Terveyspalvelujen ja koulutuksen laatu vaihtelevat asuinpaikasta ja osin myös varallisuudesta riippuen. Suomalaisten tasavertaisuus julkisten palvelujen käyttäjinä rapautuu. Tulo- ja terveyserot kasvavat. Suomessa on köyhiä jo melkein miljoona. Nykyiselle kehitykselle on kuitenkin vaihtoehto. Suomen eriarvoistuminen voidaan pysäyttää.
– Verotuksen on oltava oikeudenmukaista. Tällä hetkellä enää vajaa kymmenesosa veroista kerätään puhtaasti progressiivisena eli veronmaksukykyyn perustuen. Valtiontalouden tasapainotus edellyttää kokonaisveroasteen nostamista.
– Jakaaksemme laman taakkaa oikeudenmukaisemmin tulee entistä suurempi osa verotuksesta hoitaa veronmaksukyky huomioiden. Ei tasaverolla, jossa köyhä ja rikas maksavat saman veroprosentin. Ne, joilla tuloja on, osallistukoot isommalla osuudella talouden tervehdyttämistalkoisiin.
Urpilainen huomauttaa, että kaikki hallituspuolueet ovat kannattaneet pääomatulojen verojen uudistamista. – Miksi teot puuttuvat edelleen?
Ylijäämästä alijäämään
– Suomi on tällä vaalikaudella kulkenut menestyksestä ahdinkoon, valtiontalouden ylijäämästä alijäämään. Edellisen hallituksen päättäessä kauttaan ylijäämä oli kolme miljardia euroa. Nyt alijäämä nousee uusimman lisäbudjetin myötä yhdeksään miljardiin. Tämän vuoden lopussa, tämän hallituksen perintönä meillä on jokaista suomalaista kohtaan lähes 17 000 euroa valtionvelkaa.
– Tämä ei ole se Suomi, joka meille neljä vuotta sitten luvattiin. Talouspolitiikan ajoitus ei toiminut. Vaalikauden alussa päätettiin massiivisista veronkevennyksistä, joista ei luovuttu, vaikka maailma ympärillä romahti. Hallitus perusteli veronkevennyksiä kasvua vauhdittavalla vaikutuksella, vaikka menoelvytys olisi tutkitusti tuottanut tehokkaampia vaikutuksia. Hyvinvointivaltiota ei koskaan, eikä missään voida pelastaa pelkillä veronalennuksilla.
Hallituksen on uskallettava tehdä vaikeita päätöksiä
– Vaikeat ajat vaativat vaikeita päätöksiä. Hyvinvointivaltion rakentaminen tai 1990-luvun laman selättäminen vaativat vahvaa yhteistä tahtoa ja johtajuutta. Samaa kaivataan tänään. Maa tarvitsee toimivan hallituksen, joka uskaltaa tehdä myös vaikeita päätöksiä.
– Tällä vaalikaudella nähty suurten asioiden siirtäminen eteenpäin on monella tavalla vahingollista. Verouudistus, kuntauudistus, eläkeuudistus ja lukemattomat muut tärkeät hankkeet on kaikki siirretty seuraavan hallituksen harteille. Tämä ei ole johtamista. Päättäjien on näytettävä esimerkkiä. Heidän tulee johtaa, ei olla johdateltavissa.
Jutan puhe kokonaisuudessaan osoitteesta:
http://www.sdp.fi/politiikka/artikkeli/2973/jutta-urpilainen-v%C3%A4likysymyskeskustelussa-822011
Tukilista toiminnassa! Liity, jos hyvältä tuntuu =
"Tuemme Markoa" -linkin alalinkkinä on "viestit / vinkit" -osasto, johon voit lähettää poliittisia viestejäsi. Viestit voit lähettää emailiin:
- Tämä asia on oikaistava. 150 000 lasta elää köyhyydessä.
Lapsilisät on jo leikattu kaikkein köyhimmiltä lapsiperheiltä
Toimeentulotukia saavien lapsiperheiden tuista vähennetään automaattisesti lapsilisät. Suurin osa tukien menettäjistä on köyhiä yksinhuoltajaperheitä. Parikymmentä vuotta jatkunut käytäntö leikkaa lapsilisät lähes kymmenesosalta lapsiperheiltä.
Muutama viikko sitten esitettiin valtion menojen vähentämistä poistamalla lapsilisät rikkaimmilta. Keskustelussa päädyttiin periaatteeseen, jonka mukaan lisät kuuluvat kaikille perheille. Periaatteesta on kuitenkin luovuttu jo noin 20 vuotta sitten kaikkein köyhimpien lapsiperheiden kohdalla.
Toimeentulotukea saavilta lapsiperheiltä lapsilisät vähennetään toimeentulotuesta. Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori Susan Kuivalainen sanoo, että uudistus tuli hiipien, kun perhetukia ja lapsilisiä sekä niiden verovähennysoikeuksia uudistettiin.
- Vuodesta 1994 lapsilisä on otettu tulona huomioon toimeentulotuessa ja vähennetään tuista, Kuivalainen sanoo.
Toimeentulotukien perusosien ajatellaan kattavan päivittäiset menot. Lapsilisiä pidetään tulona, joka leikataan pois toimeentulotuesta.
Kymmenys lapsiperheistä ei saa lapsilisiä
Toimeentulotukia saavia lapsiperheitä on uusimpien tilastojen mukaan noin 50 000. Kymmenesosa suomalaisista lapsiperheistä ei siten saa lapsilisiä lainkaan. Näistä suuri osa on yksinhuoltajaperheitä.
- Yksinhuoltajien kotitalouksista joka neljäs sai toimeentulotukea viime vuonna eli me puhumme pääasiassa yksinhuoltajista ja heidän lapsistaan. Voidaan puhua kaikkein köyhimmistä, sanoo Kuivalainen.
Samaan tapaan myös yksinhuoltajien saamat elatustuet leikataan pois toimeentulotuesta. Kuivalaisen mukaan köyhimmille yksinhuoltajille pitäisi kiireesti miettiä jotain toimeentulolisää.
Kahden huoltajan lapsiperheistä vain viisi prosenttia on niin köyhiä, että sai toimeentulotukea viime vuonna.
Edes vaihtokauppa kaikkein rikkaimpien ja köyhimpien tulojen välillä ei lisäisi valtion tuloja. Jos köyhimpien lapsilisiä ei vähennettäisi perheen toimeentulotuesta, valtio menettäisi 150 miljoonaa. Toisaalta jos yli 100 000 vuodessa tienaavilta rikkailta poistettaisiin lapsilisät, valtio saisi lisätuloja vain kymmenen miljoonaa.
- Lapsilisän tehtävänä on tasata kustannuksia lapsiperheiden ja lapsettomien välillä, ei niinkään kustannuksia hyvä- ja huonotuloisten välillä, Kuivalainen sanoo.
YLE Uutiset
Sdp:lle torjuntavoitto, kansa kiittää
(Aamulehden pääkirjoitus)
Kovin monta poliittista voittoa ei Jutta Urpilaisen oppositiotaipaleelle ole osunut, joten hallituksen taipuminen presidentin valtaoikeuskiistassa sdp:n kannalle tuntuu hänestä varmasti makealta.
Politiikassa tosin voitot ja tappiot ovat suhteellisia ja tulkinnanvaraisia. Pitkän väännön jälkeen eduskuntapuolueet sorvasivat perustuslain muutoksista sopuratkaisun, ja kuinka ollakaan voittajiksi julistautuivat myös päähallituspuolueet keskusta ja kokoomus.
Presidentin valta kapenee, mutta ei ihan niin paljon kuin hallitus olisi halunnut. Sen esityksessä presidentti olisi pullautettu vallan pois EU:n huippukokouspöydistä, ja kaikissa tilanteissa Suomea olisi edustanut pääministeri.
Presidentti voi kuitenkin myös jatkossa työntää jalkansa oven rakoon ja osallistua unionin ja sen ulkopuolisten, niin sanottujen kolmansien maiden huippukokouksiin – jos valtioneuvosto sen hyväksi näkee.
Mikä tämän lisäksi sitten muuttuu, jos presidentti edelleen ”johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”?
Puolustusvoimien ylipäällikkyys säilyy presidentillä ja hän myös sanoo viimeisen sanan, kun joukkoja lähetetään maailmalle kriisinhallintatehtäviin.
Olennaista on se, että muutos tuo yhteistoimintapykälän mahdollisesti synnyttämiä riitatilanteita varten laukaisumekanismin. Hallitus olisi sysännyt kiistat valiokunnan ratkaistavaksi, mutta sdp sai tahtonsa läpi, ja eduskunta nousee ylituomariksi, jos hallituksen ja presidentin sukset menevät ristiin.
Piikkiinsä demarit voivat panna vielä senkin, että hallituksen kanta tuodaan eduskuntaan selontekona eikä tiedonantona, jonka käsittely päättyy hallituksen luottamuksen mittaavaan äänestykseen.
Sdp pelkäsi – eikä ihan suotta – että luottamusäänestys kahlitsisi hallituspuolueiden kansanedustajia, kun taas selontekokeskustelussa ryhmäkurin paine hellittää ja edustajat voivat aidosti ilmaista oman kantansa.
Eduskuntaryhmien hyväksymä kompromissi selkiyttää hallituksen ja presidentin työnjakoa, mutta ei tee presidentistä pelkästään edustuksellista ja täysin vallatonta valtion päämiestä, mikä oli puhtaan parlamentarismin nimiin vannovan kokoomuksen tavoitteena.
Tässä kysymyksessä keskusta on pitänyt laskelmoidun matalaa profiilia. Ensi töikseen pääministerinä Mari Kiviniemi tosin ilmoitti, että presidentti Tarja Halosen matkat EU:n huippukokouksiin tehty. Muutoin päähallituspuolue ei ole haastanut äänestäjien enemmistöä, joka on suhtautunut karsaasti presidentin valtaoikeuksien karsimiseen.
Kun sdp tässä mittelössä sai ainakin torjuntavoiton hallituksesta, kansa sitä varmaankin kiittää. Eri asia on, näkyykö kiitollisuus keväällä demarien vaalituloksessa. Voi olla, että eniten sdp:n
sinnikkyydestä hyötyy vielä kokoomus, sillä nyt presidentille jäi vielä sen verran valtaa, ettei Sauli Niinistön presidenttiehdokkuus ainakaan valtaoikeuksien puuttumiseen kaadu.
Vaalit lähestyvät!
Kampanjani käynnistyy , ja vauhti kiihtyy. Vaalirahat ja tukeminen on nykyään kuin kirosana, mutta silti faktaa on se, että tukea tarvitaan. Pieni mainos esimerkiksi Aamulehdessä maksaa 1000 euroa. Kun siihen lisätään vielä välttämättömyys tuoda vaalinumeroni ja kampanjani teesit esille myös paikallislehdissä ympäri Pirkanmaan, niin siinä kuluu euroja poikineen. Viime kerralla kampanjaani meni noin 20 000 euroa, eikä silläkään kovin paljon näkyvyyttä saanut ostettua. Jalkatyön, eli ihmisten tapaamisen merkitys nousi silloin isoksi. Toreilla ja tapahtumissa aion olla paljon tulevissakin vaaleissa.
Kutsun Sinut kampanjaani mukaan. Voit tehdä sen haluamallasi tavalla. Voit olla henkisesti tukemassa liittymällä näillä sivuilla tukilistalleni tai konkreettisemmin osallistumalla vaalikassani kasvattamiseen.
Tukea voit laittaa vaalitililleni:
FI87 8000 1001 9991 10 (eli alkuun kirjaimet FI ja sitten perään loput 16 kpl numeroita)
Kirjoita viestikohtaan "M.Asell" ja oma nimesi.
Jokainen euro on tarpeen. Yli 20 euroa lahjoittaneille lähetän lahjaksi kirjan (Hyvän olon Personal Trainer), joten laita osoitteesi myös viesti kohtaan.
Yli 1500 euron lahjoituksen antajan nimi on julkaistava.
(Ja jos niin suuria lahjoituksia joku antaa, niin ansaitsee tulla huomioiduksi kiitoksella elämänkertakirjassani, kun/jos sellainen joskus ilmestyy;)
Rakkaus vai viha
Missä elämme silloin, kun rakkaudesta puhuminen muotoillaan nyrkkiraudaksi, jolla voi lyödä takaisin päin kasvoja? Miten on mahdollista, että tämä lähes jokaiselle tuttu ja tärkeä arjen voimavara tuomitaan kelvottomana ”sloganina” ja samaan aikaan ilmassa leijuu voimakas vihan, halveksunnan ja suvaitsemattomuuden käry? Suomen poliittisessa ilmapiirissä on moni havainnut savuavan jo pitkään. Kun lukee poliittisia keskustelupalstoja ja joidenkin ehdokkaiden julistuksia, niin viha ja suvaitsemattomuus on trendi, jossa lienee nyt hyvin nostetta. Ja sitä käytetään sumeilematta hyväksi. Arvot kovenevat.
Sosialidemokraatteja kohtaan on jo pitkään suunnattu kohtuutonta vihaa. Välillä tuntuu, että kaikki maailman pahat teot ovat demareiden syytä. Perin outoa. Halveksunta nousee esiin yhä räikeämmin myös toimittajien kirjoituksista. Demareilta vaaditaan tekoja ja tuloksia, vaikka maata on jo neljä vuotta johtanut porvarihallitus. Vaihtoehtoisia budjetteja ja linjauksia on tullut joka ongelmaan, mutta silti syytetään vaihtoehdottomuudesta. Missä hallituksen tulokset ovat? Tai Soinin porukan vaihtoehto? Älkäämme tyytykö pelkästään epäkohtien toisteluun ja stand up:iin, vaikka niitäkin tarvitaan.
Demareihin kohdistuneen antikampanjan pääkohteeksi on asetettu puheenjohtaja Jutta Urpilainen, joka on saanut kestää jo yhtä sun toista. Poliittiselta kentältä ei tule mieleen toista naista, jota olisi kohdeltu mediassa yhtä väkivaltaisesti. Iskuja tulee vyön alle niin, että moni mies olisi jo tuskissaan kaatunut. Onneksi Urpilainen on nainen. Hän on tuskin edes horjahtanut.
Viime viikolla tuntui hyvältä kun selvästi latautunut ja hymyilevä puheenjohtaja vakuutti pääuutislähetyksessä SDP:n olevan yhtenäisemmän kuin koskaan. Pari vähemmän latautunutta oman ryhmän lausuntoa söi hieman kulmaa, mutta kun arvaa, että niissäkin osin oli käytetty leikkaa ja liimaa askartelua, niin ei se sitä yhtenäisyyden tosiasiaa murenna. Vaalit lähestyvät ja on aika mennä toreille ja facebookiin kertomaan, että vaaleissa on vain kaksi vaihtoehtoa; nykymenon jatkuminen Kokoomusjohdolla tai kurssin oikaisu oikeudenmukaisempaan suuntaan SDP:n johdolla. Suurin puolue on ratkaisevassa asemassa. Persujen äänestäminen tukee oikeiston voittoa, ja se on vaalikentillä viestitettävä. Nyt kaikki innolla mukaan vaalikentille! Meitä kaikkia tarvitaan.
Urpilainen HS:ssä: Perusturvaan satasen korotus
21.01.2011
SDP haluaa korottaa perusturvaa ensi vaalikaudella sadalla eurolla kuukaudessa.
Puheenjohtaja Jutta Urpilainen sanoo Helsingin Sanomien verkkosivuilla, että demarit nostaisivat minimityöttömyyspäivärahan noin 650 euroon. Nyt päiväraha on keskimäärin 553 euroa kuukaudessa.
Kyse on Urpilaisen mukaan yksi SDP:n tärkeimmistä vaaliteemoista kevään vaaleissa.
Satasella nousisivat äitiys-, isyys- ja vanhempainraha sekä sairaus- ja työttömyyspäiväraha. Korotus maksaisi SDP:n laskelmien mukaan valtiolle 300 miljoonaa euroa vuodessa. Mukaan on laskettu myös ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan korotus.
SDP haluaa Urpilaisen mukaan pitää kiinni siitä, että ansiosidonnainen työttömyysturva paranee samassa tahdissa perusturvan kanssa.
Tarvittavat rahat demarit keräisivät valtion kassaan tekemällä pääomaverosta progressiivisen ja kitkemällä harmaata taloutta.
Kansanedustaja Asell kysyy hallituksen toimenpiteitä lapsiköyhyyden poistamiseksi
Tiedote 17.12.2010
Kansanedustaja Marko Asell on jättänyt kirjallisen kysymyksen hallitukselle lapsiköyhyyden ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden poistamisesta Suomessa. Kasvava eriarvoisuus heikentää suomalaisen yhteiskunnan perustaa, talouden kannattavuutta, solidaarisuutta ja tuhlaa inhimillistä pääomaa. Ennen kaikkea eriarvoinen yhteiskunta aiheuttaa mittaamatonta henkilökohtaista kärsimystä. Asell kysyykin, miten yhdellä maailman vauraimmasta valtiosta on tähän varaa?
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Suomalaisten hyvinvointi 2010 –raportin mukaan lapsia elää tällä hetkellä suhteellisen köyhyysrajan alapuolella saman verran kuin 1970-luvun alkupuolella. THL:n raportissa Lapsiperheiden hyvinvointi 2009 kiinnitetään huomiota siihen, että köyhissä lapsiperheissä asui vuonna 2007 n. 151000 lasta, kun heitä oli viisi vuotta aikaisemmin 129000. Vuonna 1995 köyhyysrajan alapuolella eli 52000 lasta.
Professori Markus Jäntin mukaan Suomessa on lisäksi paljon köyhiä lapsiperheitä, jotka ovat juuri ja juuri köyhyysrajan yläpuolella (Lapsen maailma 12/2010). Hän toteaa, että vuodesta 1990 lähtien rikkaimman kymmenyksen tulot ovat kasvaneet kaksi kertaa nopeammin kuin toiseksi rikkaimman. Oikeutetusti voi kysyä mitä ovat ne rikkaiden rikastumisesta koituneet seuraukset, joihin vedotaan, kun hyvätuloisten veronkevennyksiä perusteellaan?
Tampereen-Pirkkalan lentokentän rajavalvonta jatkossakin poliisin työtä
Sisäministeri Anne Holmlund (kok) aikoo pitää Pirkkalan lentoaseman rajavalvonnan poliisin tehtävänä. Rajavartijoita ei jatkossakaan ole tulossa Tampereelle.
Holmlundin mielestä tilanne on selvä.
- Me ymmärrämme kaikki, että rajavartijoita ei voi siirtää Tampereen seudulle. Niitä tarvitaan itärajalla, niitä tarvitaan Lapissa, niitä tarvitaan Helsinki-Vantaalla. Ja on on ihan selvää, että ei yhden henkilön siirto tai tällainen ole mitenkään mahdollista. On ihan järkevää, että poliisi hoitaa nämä toiminnot, sanoi Holmlund eduskunnan budjettikeskustelussa tiistaina.
Kansanedustaja Marko Asell (sd) muistutti Holmlundin sanoneen aiemmin, että Pirkkalan kentän rajavalvonta sitoisi Rajavartiostolaitoksella yhdeksän henkilötyövuotta.
- Eikö nyt tämän verran pitäisi sitten resursseja siirtää Pirkanmaan poliisille tällä hetkellä kun heillä näyttää olevan budjetti ensi vuonna lähes miljoonan euron verran alijäämäinen, kysyi Asell.
Holmlund ei luvannut Pirkanmaan poliisilaitokselle lisärahaa. Hän vastasi, että poliisihallitus jakaa poliisilaitoksille ja valtakunnan yksiköille resurssit tasapuolisesti.
YLE Uutiset
Itsenäisyyspäivän puhe 6.12.2010
Arvoisa Itsenäistä Suomea juhliva väki, hyvät ystävät.
Tänään on Suomen itsenäisyyspäivä. Tänään eri puolella maata järjestetään erilaisia itsenäisyyspäivän juhlia, kuten mekin nyt täällä Kerholassa. Sankarihaudoilla muistetaan itsenäisyytemme puolesta taistelleita, siniristiliput on vedetty salkoon ja kynttilät on monessa kodissa sytytetty perinteiden mukaisesti. Tämä on meille tärkeä päivä. Itsenäistä Suomea haluamme juhlistaa arvokkaalla tavalla.
Tänään, on hyvä muistella Suomen itsenäistymisen merkittävimpiä virstanpylväitä ja vaiheita. Tänään 6.12. on syytä kiittää erityisesti itsenäisyytemme eteen töitä tehneitä ihmisiä, sotaveteraaneja, vanhempiamme ja isovanhempiamme.
93 vuotta sitten, ensimmäisen maailmansodan aiheuttamat ongelmat Venäjän sisäpolitiikassa johtivat keväällä 1917 vallankumoukseen, jossa keisarivalta kaatui. Suomi käytti tilaisuutta hyväkseen ja tunnusteli mahdollisuutta itsenäistymiseen. Venäjän väliaikainen hallitus suhtautui aluksi kielteisesti Suomen pyyntöihin ja ilmoitti asiasta voitavan päättää vasta, kun perustuslakia säätävä kokous alkaisi. Eduskunta julistautui korkeimmaksi valtiomahdiksi (Suomen suuriruhtinaan vallan saaneen Venäjän väliaikaisen hallituksen yli) heinäkuussa 1917, ja sitten 6. joulukuuta eduskunta kokoontui ja hyväksyi itsenäisyysjulistuksen. Venäjä tunnusti lopulta 4.1.1918 Suomen itsenäisyyden, jonka jälkeen muutkin maat alkoivat sen tehdä.
Itsenäistymisen jälkeen maailmansodan vallitseva tilanne ja hajaannus johti Suomessakin kriisiin, jonka keskeinen seuraus oli kahden aseistetuilla joukoilla varustautuneen valtakeskuksen muodostuminen maahan. Kriisi huipentui punaisten ja valkoisten välillä tammikuussa 1918 sotaan, jossa veli kääntyi veljeä vastaan verisin seurauksin. 36 000 suomalaista menehtyi näissä yhteenotoissa.
Historia niiltä ajoilta kertoo, että Suomen itsenäisyyden alkutaival oli erittäin kivinen ja ohdakkeinen.
Kahtia jakautunut kansa alkoi kuitenkin toipua ja poliittinen eripuraisuus lieventyä -20 ja -30 -luvuilla. Poliittisella rintamalla toteutettiin mm. oppivelvollisuuslaki, äitiysavustuslaki ja kansaneläkelaki. 1932 järjestettiin historiamme ensimmäinen kansanäänestys, jonka perusteella kumottiin alkoholin kieltolaki. Tästä aiheutunut riemu kuitenkin laimeni vuosikymmenen lopussa, kun alkoi sotavuodet.
Talvi- ja jatkosodassa 1939 -1944, Maamme itsenäisyyden ollessa uhattuna, punnittiin kansakuntamme yhteinen maanpuolustustahto. Silloin kansamme yhdistyi ja taisteli rinta rinnan kuusi vuotta yhteisen tavoitteen, Suomen itsenäisyyden säilyttämisen puolesta.
19 -vuotias nuori mies, Vilho Mäkelä Ikaalisista oli yksi rintamalle lähteneistä. Hän haavoittui jatkosodassa luodista, joka osui jalkaan. Vilho leikattiin ja hän toipui samalla kun vahti venäläisiä sotavankeja, kunnes palasi uudelleen rintamalle. Sitten eräässä kiivaassa taistelussa hänen vieressään räjähti kranaatti, josta lensi sirpaleita käsiin ja päähän haavoittaen pahasti. Hän muisti, kuinka multaa lensi valtavasti päälle. Pois kaivautuessaan Vilho näki taistelutoverinsa jäänteitä puun oksilla. Maan puolustaminen tämän taisteluparin kohdalta päättyi siihen. Vilho kuitenkin selvisi hengissä. Valtava joukko, Noin 97 000 suomalaista ei kuitenkaan selvinnyt. Heidän kohtalonsa oli kaatua sodan uhreina. Tänään monella sankarihaudalla kunnioitetaan heidän muistoaan.
Vilholla kävi tuuri ja hän palasi viljelemään maata Ikaalisiin. Hän perusti perheen ja sai viisi lasta. 1951 hän sai tyttären, jolle antoi nimeksi Sirpa. Sirpa on minun äitini.
Eli, tässä voin ajatella, että omankin elämäni vaarallisimmat hetket, ja kohtalon hetket ovat ratkenneet rintamalla. Jo Vuosikymmeniä ennen syntymääni.
Meillä kaikilla on varmasti vastaavanlaisia yhtymäkohtia - jos ei itse - niin läheinen sukulainen, vanhemmat tai isovanhemmat, ovat olleet nuo vaikeat vuodet itsenäisyyttämme turvaamassa, miehet rintamalla, Lotat kenttäsairaaloissa ja muissa huoltotehtävissä ja kotijoukot jälkeläisiään suojaamassa. Niitä asioita on tänään hyvä päivä muistella ja syvällisemminkin pohtia.
Hyvät kuulijat
Nyt Sodasta on jo aikaa, Suomi on pitkään saanut elää rauhan aikaa. Se on arvokas asia. Vaikka tänään, 6. joulukuuta muistellaan perinteisesti sotaveteraaniemme panosta sodassa, on syytä muistaa myös sitä aikaa ja niitä ihmisiä, jotka sodan jälkeisen nousukauden aikana ovat olleet jälleenrakentamassa Suomea yhä paremmaksi paikaksi elää ja asua. Sodan vauriot oli korjattava, sotakorvaukset maksettava ja kymmenesosa väestöstä uudelleenasutettava. Jälleenrakennustyö loi paljon uutta osaamista ja yrittäjyyttä, joka myöhemmin on ollut perusta Suomen talouden kehitykselle. Siinä vaativassa työssä ovat olleet mukana tehtaiden työläiset, maaviljelijät, yrittäjät, äidit ja isät perheineen sekä poliittiset päättäjät kulloisenakin aikana.
Sodan jälkeen maatalousvaltainen Suomi teollistui ja kaupungistui nopeasti. Taloudellisen vaurauden kasvaessa kehitettiin sosiaaliturvaa ja hyvinvointia aikaisempaa lainsäädäntöä täydentämällä ja uutta säätämällä. Päätettiin mm. lapsilisien myöntämisestä, kansalaisten eläketurvan parantamisesta uudella kansaneläkelailla, sosiaaliturvan kohentamisesta sairausvakuutuslailla, työttömyyskorvauksia säätelevästä laista, peruskouluun siirtymisestä sekä kansanterveyslaista.
Suomi nousi kovalla - monta vuosikymmentä kestävällä - sitkeällä työllä asemaan, joka tunnustetaan kansainvälisestikin korkealle. Syntyi käsite pohjoismaisesta hyvinvointimallista.
Tänään maamme on yksi menestyneimmistä maista. Peruskoulumme on useana vuonna arvioitu maailman parhaaksi. Kansainvälisissä kilpailukykyarvioinneissa Suomi on sijoittunut usein korkealle, vaikka juuri tällä hetkellä sijoitus on pudonnut bruttokansantuotteen laskun ja julkisen talouden heikkenemisen vuoksi.
Suomen maabrändivaltuuskunta on esittänyt, että Suomi profiloituisi maailman ongelmien ratkaisijana, jonka erikoisaloja ovat toimivuus, luonto ja koulutus. Valtuuskunta arvio, että Suomen vahvuusalueet ovat kyky neuvotella, kyky tarjota puhdasta vettä ja ruokaa sekä hyvä opetus ja opettajat. Kansainvälisten selkkausten ratkaisijana eniten kuuluisuutta Suomelle lienee tuonut presidentti Martti Ahtisaari, joka sai Nobelin rauhan palkinnon 2008.
Suomalaiset erottaa muista kansakunnista tietty ratkaisukeskeinen tapa toimia, jossa asioiden parissa ei jahkailla vaan ne pyritään viemään päätökseen, Suomessa halutaan toimia.
Hiljattain Yhdysvaltalainen Newsweek -lehti arvioi 5 tekijän avulla Suomen maailman parhaaksi maaksi asua, pitkästä talvesta huolimatta. ( Näitä vaikuttimia olivat;mm terveys, koulutus, turvallisuus ja elämänlaatu, poliittinen ilmapiiri )
Arvoisat kuulijat
Kunniakas menneisyys ei takaa kunniakasta tulevaisuutta. Maailman talouden uhkat luovat yhä synkemmän varjon myös meidän päällemme tällä hetkellä. Finanssikriisin aiheuttamat haasteet tulevat olemaan lähivuosina taistelu, josta jälkeläisemme voivat historian kirjoistakin lukea.
Yhdysvalloista Eurooppaan levinnyt finanssikriisi on aiheuttanut Suomessakin erittäin haastavat ajat. Viennin tyrehtyminen asetti talouden mittarit asentoon, jossa Suomi alkoi voimakkaasti velkaantua. Valtiohallinto aloitti voimalliset veroelvytystoimet, jotka lisäsivät velkaantumisvauhtia. Ensi vuoden aikana on arvioitu valtion velan nousevan jo 85 mrd euroon, kun se vielä 2008 oli noin 55 mrd euroa.
Monet euroopan maat ja pankit ovat rahoituskriisissä kuilun partaalla.
Kreikka, Irlanti, Portugal, Espanja, Italia ovat velkaantumisessaan ylittäneet kaikki sallitut rajat. Kreikan ja Italian velka lähentelee 120 % bkt:sta ja Irlannin budjettivaje oli yli 14 % miinuksella, kun EU:n rahaliiton sallima määrä alijäämäksi on 3 %.
Nyt tämän rahoituskriisin paljastuminen on saanut koko euroopan talousjärjestelmän epävakaalle alustalle, jonka kallistumisen suunnasta tai jyrkkyydestä ei parhailla asiantuntijoillakaan ole varmaa käsitystä. Monet vakavaraisemmat maat ovat päättäneet mittavista tukitoimista, jotta tilanne saataisiin tasapainoon. Suomi on näissä takauksissa mukana.
Tässä vaiheessa on pysähdyttävä tarkastelemaan koko rahoitusjärjestelmän pelisääntöjä, ja kysyä kenen pitäisi olla isäntä ja kenen renki. Nyt näyttää rahasta ja markkinavoimista tulleen isäntä.
Tämä maailmanlaajuinen kriisi on vaikuttanut luonnollisesti myös Nokialla. Kun se kaksi vuotta sitten huomattiin, aloitettiin Nokiallakin talouden sopeuttamisohjelma. Olimme siinä työssä etunenässä moniin kuntiin verrattuna. Samaan aikaan meillä on jatkunut edelleen vahvana muuttovoitto, joka on positiivinen, mutta samalla haasteellinen ongelma. Asukasmäärän kasvu on pakottanut meidät myös velkarahalla investoimaan mm. kouluihin ja päiväkoteihin. Tällä hetkellä Nokian kaupungin talous on tasapainossa ja velkaantuminen on kääntymässä laskuun.
Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta on selvää, että kaupungin on jatkossakin keskityttävä tarkkaan taloudenpitoon. Se tulee tehdä kuitenkin niin, että palvelujen laatu ja saatavuus voidaan turvata Nokialla ja sen kylätaajamissa. On myös kyettävä suoriutumaan yhä lisääntyvistä velvoitteista. Valtiovallan olisi huomioitava se, että kuntien lisääntyville velvoitteille olisi mahdollista löytää myös rahoitus.
Tällä hetkellä meidän paikallisten tehtaiden hyvät näkymät ovat tuoneet toivoa siitä, että käänne parempaan olisi tullut. Tulevaisuus on paljon kiinni Euroopan rahamarkkinoiden muutoksista. Nyt tuntuu välillä hieman siltä, että Suomi on vielä viimeisenä pelastamassa muuta Eurooppaa, jottei se syöksyisi kadotukseen.
Globaaleista haasteista huolimatta, voin kuitenkin jonkun verran maailmaa kiertäneenä sanoa, että Suomi on hieno maa elää ja Nokia hieno paikka asua.
Tehkäämme niiden eteen jatkossakin kaikkemme. Kiitos maatamme puolustaneille.
Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!
Vaalit lähestyvät!
Kampanjani käynnistyy pikkuhiljaa. Vaikka vaaliraha on nykyään kuin kirosana, niin faktaa on se, että tukea tarvitaan. Pieni mainos esimerkiksi Aamulehdessä maksaa äkkiä 1000 euroa. Kun siihen lisätään vielä välttämättömyys tuoda vaalinumeroni ja kampanjani teesit esille myös paikallislehdissä ympäri Pirkanmaan, niin siinä kuluu euro poikineen. Viime kerralla kampanjaani meni noin 20 000 euroa, eikä silläkään kovin paljon näkyvyyttä saanut ostettua. Jalkatyön, eli ihmisten tapaamisen merkitys nousi silloin isoksi. Toreilla ja tapahtumissa aion olla paljon tulevissakin vaaleissa.
Kutsun Sinut kampanjaani mukaan. Voit tehdä sen haluamallasi tavalla. Voit olla henkisesti tukemassa tai konkreettisemmin osallistumalla vaalikassani kasvattamiseen.
Tukea voit laittaa vaalitililleni:
Nordea 115830-7101381
Kirjoita viestikohtaan "M.Asell" ja oma nimesi.
Jokainen euro on tarpeen. Yli 20 euroa lahjoittaneille lähetän lahjaksi kirjan (Hyvän olon Personal Trainer), joten laita osoitteesi myös viesti kohtaan.
Yli 1500 euron lahjoituksen antajan nimi on julkaistava.
(Ja jos niin suuria lahjoituksia joku antaa, niin ansaitsee tulla huomioiduksi kiitoksella elämänkertakirjassani, kun/jos sellainen joskus ilmestyy;)
-Marko
Tiistai 7.9.2010
Puhe eläkkeensaajien syystilaisuudessa 7.9.2010
Arvoisat kuulijat, hyvät naiset ja herrat
Kiitoksia mahdollisuudesta tulla tapaamaan teitä tänne Kerholaan ja kiitos myös mahdollisuudesta pitää puheenvuoro. Tämä on hyvä päivä startata poliittinen syksy, nimittäin eduskunta aloittaa tänään syysistuntokautensa klo 14.00
(Siis ainakin te nyt tiedätte, että poissaololleni on hyvä syy, kun ei miestä salissa näy :) Eipä niitä poissaoloja montaa ole tullutkaan. 3 ja puolen vuoden aikana jotain 5 kpl. Eikä sairauspoissaolojkaan ole kertynyt, eli terveenäkin on saanut onneksi toistaiseksi työtään tehdä).
Eduskunnassa kausihan alkaa surullisissa merkeissä, kun puhemies pitää muistopuheen kesällä menehtyneen Kansanedustaja ja runoilija Tommy Tabermannin muistolle ja eduskunta kunnioittaa Tabermannin muistoa myös hiljaisella hetkellä.
Tommy Tabermann nousi eduskuntaan viime vaaleissa ja vaikutti mm. sivistysvaliokunnassa, pohjoismaiden neuvostossa ja Ylen haliintoneuvostossa. Hän ei liikoja puhunut, mutta kun hän puhui, niin sitä kyllä kuunneltiin hyvin tarkasti. Hän oli eduskuntaryhmässämme hyvin arvostettu jäsen ja piti joskus tällaisen hengen nostatus tilaisuudenkin, joita hän tapasi pitää keikkaluontoisesti erilaisissa työyhteisöissä ja yrityksissä.
Tommyn ura taiteilijana -runoilijana- muistetaan varmasti satoja vuosia, hän on kirjoittanut nimensä niin vahvasti suomalaisuuden peruskallioon ja suomen taidehistoriaan. Ja myös poliittiseen historiaan. Hän oli työtoverina usein sellainen leppoisa huulen heittäjä, joka helposti löysi ja myös loi ristiriitaisia näkemyksiä ja tuntemuksia.
Tabermaan puhui usein hyvin kauniisti asioista, usein rakkaudesta ja läheisyydestä sekä ihmisyyden merkityksestä. Hieman sellaista tarkoituksellista taivaanrannan maalausta, josta hän osasi kiteyttää asioita hyvinkin maanläheiseen ja arkiseen muotoon.
Kerran pääministeri Vanhanen oli menossa puhujapönttöön ja minä käännyin taaksepäin kysymään Tommylta, että mitähän sieltä nyt tulee. Niin Tommyn ilme ei värähtänyt, hän vain katsoi kyynisen näköisenä Vanhasta ja vastasi lakonisesti: ”varmaan jotain perkeleen tärkeetä”.
Tabermann oli poikkeuksellinen lahjakkuus, joka otti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin elämää ymmärtävällä tavalla.
Heinäluoma totesi pari viikkoa sitten eduskuntaryhmän kokouksessa, että "Tommy oli hyvin lämmin ihminen. Sairauden keskelläkin hän lohdutti muita ja antoi muille enemmän voimaa kuin mitä me ehkä kykenimme hänelle antamaan". Jäämme kaipaamaan häntä.
Arvoisat kuulijat
Poliittinen ympäristö seuraavan reilun puolen vuoden aikana tulee olemaan hyvin mielenkiintoinen. Maailmanlaajuinen taantuma näyttää toisaalta elpymisen merkkejä, toisaalta uusia uhkakuvia ilmaantuu kansainvälisillä markkinoilla. - Maailman talouden vaikeudet eivät ole ohitse. Yhdysvallat ei näytä yltävän toivotuksi taloudenveturiksi ja Euroopassa näkymät ovat kaksijakoiset. Saksan vienti on kehittynyt myönteisesti, mutta Etelä-Euroopan maat ovat suurissa vaikeuksissa.
Muutama kuukausi sitten euroopan talous ja euro oli kaatumassa Kreikan talousongelmien takia, ja valtavilla täsmätoimilla ja sitoumuksilla, on pystytty toistaiseksi pitämään luottamusta yllä niin, että pankit ja valtiot ovat pysyneet pystyssä. Voidaan kuitenkin kysyä, oliko se siinä? Vai onko uusia järkytyksiä tulossa. Suomen taloustilanne on edelleen huono, vienti vetää kyllä hieman paremmin, mutta julkisen talouden alijäämä on edelleen valtava. Ensi vuoden budjetti on reilut 50 mrd euroa, josta velan määrä on lähes 9 mrd euroa. Valtion kokonaisvelan määrä nousee 85 mrd euroon. Tänä vuonna Suomi velkaantuu huikeat 13mrd e.
Hallitus on joutunut ottamaan velkaa elvytystoimiinsa, jotka käytännössä ovat olleet 90 prosenttisesti veronalennuksia. 2007 laaditun hallitusohjelman mukaan veronalennuksiin piti kohdentaa 1,6 mrd euroa, mutta nyt tuo summa on jo tuplaantunut, ellei jopa triplaantunut, vähän laskutavasta riippuen. Siis ulkomaisella velkarahalla on rahoitettu veronalennukset ja samalla on rapautettu valtion tulopohjaa.
Hallitus on perustellut veronalennusten parantavan ostovoimaa, (lähinnä hyväpalkkaisten, tuloveronalennukset) joka elvyttäisi sitä kautta kotimaista kysyntää. Käytännössä niin ei ole käynytkään. Ne rahat eivät ole kotimaista kysyntää merkittävästi lisänneet, mutta valtion verotulot ovat vaan pudonneet rajusti. Se lisää taas tarvetta lisävelan otolle. Nyt sitten verovajetta yritetään paikata energiaverojen nostolla (ns. vihrellä verouudistuksella), joka on tasaveroluonteinen ja ruoskii pahiten pieni- ja keskituloisia talouksia. (Progressiivista tuloverotusta kevennettiin ja verotuksen painopistettä siirretään koko ajan tasaveron suuntaan.10 % -90%) Energiaveroja korotetaan neljänneksellä ensi vuoden alusta ja maakaasun verotus jopa viisinkertaistuu. Raskaimmin verotus iskee juuri maakaasulla ja polttoöljyllä lämpiäviin kiinteistöihin. Kerrostaloasujalla sähkö- ja kaukolämpölasku nousee vuodessa yhteensä noin 100 euroa ja omakotiasujalla samainen summa on noin 250 euroa. Energiaverotuksen korotuksen riskinä on, että osalla suomalaisista asumiskustannukset kohoavat kohtuuttomiksi. Kunnat ovat saamassa tästä kovan laskun, mutta myös teollisuus.
Kuntia auttamiseen valtiota on tällä kaudella kuitenkin turha odottaa. Maan hallituksen tahtotila tässä kohtaa on nolla, valitettavasti. Se on tullut selväksi tämän kolmen ja puolen vuoden aikana. Valtiovarainministeri Katainen on todennut että:
"On epärealistista elättää sellaista kuvaa, että valtio tulee ja pelastaa talousahdinkoon joutuneet kunnat jollakin ylimääräisellä vippaskonstilla. Edessä on vähintäänkin menotason jäädyttäminen, mikä merkitsee käytännössä uudella hallituskaudella kulujen karsintaa ja uusista menoista tinkimistä." ”Tuottavuutta on lisättävä”.
Tuottavuuden lisääminen on kannatettava asia niin kauan kun se on mahdollista, mielekästä ja kun sitä ei tehdä henkilöstön jaksamisen kustannuksella sekä palvelut pystytään järjestämään. Mitä tämä tuottavuus käytännössä on Suomen kunnissa tarkoittanut viimeisen parin vuoden aikana?
Se on tarkoittanut sitä, että on jouduttu lomauttamaan ja irtisanomaan henkilöstöä (jätetään virkoja täyttämättä), nostetaan palvelumaksuja, On nostettu kunnallisveroprosenttia, otetaan lisävelkaa, myydään omaisuutta ja heikentämään ja leikataan palveluita. Näillä keinoin sitä tuottavuutta on käytännössä nyt kunnissa tehty. Maan hallitus on jättänyt kunnat yksin näihin talkoisiin.
Me Sosialidemokraatit olemme jo kolmen vuoden ajan vaatineet, että hallitus varaisi budjettiinsa 500 miljoonan euron lisäyksen kuntien valtionosuuksiin turvaamaan peruspalvelut ja antamaan mahdollisuuksia selviytyä myös näistä uusista velvoitteista.
(Silta yli taantuman 1,8 mrd) (vammaispalvelulain uudistuksen toteuttamista, koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa, uuden terveydenhuoltolain toimeenpanoa, päihdeäitien hoidon järjestämistä, lapsiperheiden kotipalvelun vahvistamista sekä vankilan perheosaston toimintaa)
Tähän ei oikeistohallitus ole kuitenkaan lämmennyt. Pidetään kyllä kovaa ääntä siitä, että valtionosuuksiin tulee korotuksia, että ensi vuodellekin tulee maan laajuisesti melkein 250 miljoonaa. Mutta, samalla jätetään kertomatta se, että valtionosuuksista maksettava kuntien omarahoitusosuuden velvoitetta (määrää) nostetaan myös. Ja sen suuruus on lähes 360 milj euroa, mikä tarkoittaa sitä, että valtionosuuksien kokonaispotti menee 110 miljoonaa e miinukselle! (veroperustemuutosten kompensaatio on tosin 120 milj e, mutta se ei ole lisätulo, koska verotulot vähenevät vastaavalla summalla)
Palvelurakenneuudistus (Paras) on jämähtänyt paikoilleen, joten hallitusrintamassa on nostettu esille tarvetta vähentää kuntia 100:aan. Ilmeisesti tällä kylmällä tukilinjalla yritetään saada kunnat niin vaikeaan tilanteeseen (porkkanarahat loppu), että ne pienet kunnat, jotka menevät konkurssin partaalle, liittyisivät pakon sanelemana yhteen. Ja palveluita yrittäisi sitten jatkaa yksi isompi kunta, konkurssi kypsä kunta.
arvoisat kuulijat
Syksyksi ja talveksi riittää paljon haasteita. Ja monet asiat jatkuvat pitkälle seuraavalle hallituskaudelle. Ketkä silloin asioita arvottaa? Se riippuu vaalien tuloksesta.
Vaalikentillä tullaan puhumaan paljon mm. työttömyydestä, ja varsinkin niiden pahimmista laaduista, eli nuorisotyöttömyydestä ja pitkäaikaistyöttömyydestä. Näiden seurauksena yhä useampi syrjäytyy ja jää pysyvästi pois työelämästä. Pitkäaikaistyöttömyys kasvaa nyt 40 prosentin vauhdilla. Noin 42 000 nuorta oli vailla työtä heinäkuussa. Jokaisen syrjäytyneen nuoren hinta yhteiskunnalle on noin 700 tuhatta euroa. Tästä huolimatta ensi vuoden budjetissa hallitus esittää työllisyysmäärärahojen leikkausta ensi vuodelle. (Vuositasolla pudotus on noin 60 miljoonaa euroa.)
Työllisyyden parantamiseen tulisi nyt panostaa kuitenkin erityisen paljon, kun työttömien kokonaismäärä hipoo 300 tuhatta. SDP on linjannut, että jos me olemme hallituksessa, niin työllisyysmäärärahoja nostetaan ja nuorisotyöttömyyden tavoitteena on nollatoleranssi.
Työttömyysteeman lisäksi mielenkiintoista debattia on käyty ja tullaan käymään vielä työurien pidentämisestä ja siinä varsinkin eläkeiän alarajan nostosta. Kaikki tunnustaa sen tosiasian, että työuria tulee pidentää, mutta millä keinoilla? Siitä käydään kovaa vääntöä. Hallituspuolueet ovat linjanneet asiaa niin, että eläkeiän alarajaa nostetaan 63 vuodesta ylöspäin ja näin, ikään kuin mekaanisesti eläkkeelle jäämistä venytetään. Pari työryhmääkin on perustettu pohtimaan asiaa, mutta asia tuntuu vain leijuvan ilmassa ilmeisesti vaalien yli. Vaalien lähestyessä ei enää kovin ehdottomia kantoja ole otettu. Kyllä työurien pidentämisessä ensimmäisenä tulee tehostaa nuorten valmistumista opinnoistaan, sitten pitäisi kyetä palauttamaan masennuksen ja muiden henkisten ongelmien takia työkyvyttömyyseläkkeille jääneitä keski-ikäisiä takaisin kuntouttavaan työelämään sekä kehittämään taloudellisia kannustimia, joilla esimerkiksi työkuntoisia kuuskymppisiä saadaan jatkamaan työuriaan. Ja pitäisi rohkaista myös työnantajia kehittämään työyhteisöjä ja työntekijöiden jaksamista. Yksi käyttökelpoinen vaihtoehto olisi alentaa työnantajamaksuja niiltä työnantajilta, jotka pitävät yli 60-vuotiaat palveluksessa. Tällainen porkkana työnantajille voisi olla paljon parempi ohjauskeino kuin palkansaajille kaavaillut kepit. SDP:n puheenjohtaja Urpilainen ankkuroi demarien linjan tässä aika tiukasti betoniin sitoutumalla siihen, että SDP ei aio olla sellaisessa hallituksessa, joka leikkaa työeläkkeitä tai nostaa vanhuuseläkkeelle jäämisen alarajaa ensi kaudella kun valtiontalouden sopeutusohjelma toden teolla ovat käsillä.
Tätä linjausta on pidetty itsensä nurkkaan ajamisena, ja koska nykyinen hallitus jatkaa mieluusti myös ensi kauden, niin vaihtoehdoksi sdp:lle jää vain voitto eduskuntavaaleissa ja sitä kautta hallitusneuvottelujen vetäjän rooli. Kakkossija tarkoittaa yksinkertaisesti oikeistohallituksen jatkoa, se on melko varma juttu. Vaaleihin tuo mielenkiintoisen värinän myös perussuomalaiset, jotka ovat monen vuoden huulenheiton ansiosta saaneet tavallisia duunareita ja median puolelleen. Todellista vaihtoehtoa heiltä ei ole tullut. Ennakolta voikin sanoa hallitukseen pettyneille ihmisille, jotka meinaa ps äänestää, että ääni persuille varmistaa kokoomuksen voiton ja takaa myös oikeistohallituksen jatkon. Ääni PS:lle = kyllä Kataiselle. Ainoa työväenpuolue, jolla on mahdollisuus lyödä kiilaa nykyiseen koalitioon, on SDP. Niin se vain on, tuntuu se sitten hyvältä tai pahalta.
Hyvät kuulijat, lopuksi
Ennen viime vaaleja eläkkeensaajille luvattiin verotuksen oikaisemista niin, että se ei olisi palkansaajien verotusta kovempaa. Tämän oikaisun hallitus teki. Myös jo edellisen hallituksen tekemä päätös paikkakuntakalleusluokan poistosta nosti joidenkin eläkkeensaajien tuloja. (pieni)Osa eläkeläisistä on ollut tyytyväisiä. En tiedä miten kullakin on tilanne muuttunut, kuulen siitä mielelläni ja otan parannusehdotuksia vastaan. Ja jos on terveisiä, joita haluatte hallitukselle ja eduskuntaan viedä, niin nyt se on hyvä kertoa. Oman isäni kanssa kun ynnättiin hänen tulojaan, niin tulos oli + -0. Ja kun laskettiin siihen vuokran nousu, asumistuen leikkaus ja palvelumaksujen nousu, niin ostovoima on vaan entisestään heikentynyt.
Marko Asell =)
Vippaa miljardi
Euro oli romahtamaisillaan. Kreikan talouskriisi oli lumipalloefektin lailla leviämässä muihin ylivelkaantuneisiin maihin. Pankkikriisi koputtelee edelleen ovea. Ministerit Vanhanen ja Katainen kuuntelivat Euroopassa yötä myöten, millaiseen tukipakettiin Suomenkin tulee sitoutua, jotta lopullinen romahdus ainakin siirtyisi. He sopivat, että me lainaamme Kreikalle 1,6 miljardia euroa ja lisäksi takaamme noin 8 miljardin edestä uusia lainoja tukirahastoksi, jolla Euroopan pankkijärjestelmää pidetään kasassa luottamusta lisäämällä. Kokonaispotti on huimat 750 miljardia.
Eduskunta kuunteli pääministeri Vanhasen ja valtiovarainministeri Kataisen selvityksen tästä vakavasta asiasta. Yllätys oli kova, kun ministerien puheiden kärjet olivatkin SDP:n haukkumisessa, talouskriisin jäädessä toisarvoiseksi viestiksi. Jyrki Katainen suorastaan kihisi kiukusta haukkuessaan demarit vastuuttomiksi populisteiksi ja vertasi jopa perussuomalaisiin. Syynä tähän oli se, että me erehdyimme vaatimaan yhteistyötä ja keskusteluja sekä edes jonkinlaisia kirjauksia siitä, että pankit ja sijoittajat, jotka ovat tehneet Kreikka-papereilla huomattavia voittoja, osallistuisivat myös kriisin hoitoon. Vaadimme pankkien vastuuta ja rahoitusjärjestelmän perusteellista uusimista, mutta se oli liikaa. Kuraa alkoi roiskua niskaan hallituksesta ja oikeistolaiselta medialta, jotka itse luottavat sokeasti mm. Kreikan maksukykyyn, tai ainakin suomalaisten palkansaajien maksukykyyn loppuviimeksi.
Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen esittämässä kritiikissä sosiaalidemokraatit olisivat äänestäneet 1,6 miljardin euron suuruisen lainapaketin puolesta, mikäli Sdp olisi hallituksessa. Suuren valiokunnan puheenjohtaja Erkki Tuomioja vastasi tähän, että näin varmaan olisi käynytkin, koska silloin SDP:n olisi ollut mahdollista hallituksessa tai todellisissa neuvotteluissa saada hyväksyttyä kirjauksia myös rahoittajien vastuusta sekä siitä, miten Suomi toimii finanssimarkkinoiden paremman säätelyn ja uusien pankkivero- ja rahoitusmarkkinaverojen toteuttamiseksi.
Tämä Kokoomuksen puheenjohtajan jossittelu on turhaa ja jatkuessaan muuttuu populistiseksi puoluepolitiikaksi, jolla ymmärrettävästi pyritään säilyttämään oman puolueen kannatus näistä hallituksen toimista huolimatta. Ennen sanottiin, että ”jos olet varaton ja miljoonan velkaa, sinulla on ongelma, mutta jos olet varaton ja 100 miljoonaa velkaa, niin pankilla on ongelma.” Nyt viimeisen sivulauseen voisi muuttaa. Pankkien riskibisnes on nyt meidän ongelma.
Kolumni Pirkanmaan sanomissa 19.5.2010
Porvareiden vilttiketju nukahtanut?
Pirkanmaan käteen on toistuvasti jäänyt Musta-Pekka valtion alueellistamispolitiikan pelissä; poliisihallitus perustetaan Helsinkiin ja uudesta kemikaalivirastosta tulee vain rippeet Tampereelle.
Tuorein ja räikein tapaus on ulvilalaisen sisäministeri Anne Holmlundin (kok) päätös sijoittaa Pirkanmaan ja Satakunnan hätäkeskus Poriin.
Helposti nousee mieleen kysymys siitä, mitä hallituspuolueisiin lukeutuvat pirkanmaalaiset kansanedustajat puuhaavat maakunnan kehittämiseksi. Hallituspuolueiden edustajilla on monia vaikutuskanavia käytössään asioiden valmistelussa.
Pirkanmaalle on alueellistettu tai päätökset alueellistamisesta tehty vain noin 200 henkilötyövuodesta. Yhteensä valtiolla on toteutettuja ja niiden lisäksi päätettyjä ja suunnitelmina olevia alueellistamistoimia 5 234 henkilötyövuotta.
Merkittävää on myös, että parhaillaan toteutettava valtionhallinnon tuottavuusohjelma vähentää jatkossa Pirkanmaalla olevia valtionhallinnon työpaikkoja. Hätäkeskuksen myötä Poriin siirtyy 50 työpaikkaa.
Pirkanmaan kehityksen kannalta olisi suotavaa, että paikalliset porvariedustajat käyttäisivät tehokasta peliaikaa maakunnan asioiden hoitoon. Päätökset tehdään hallituksen kaukalossa, eikö sieltä saa mailaansa yhtään syöttöä?
Marko Asell
kansanedustaja (sd)
Nokia
Aamulehti 11.3.2010
Ministeri Holmlundin törkeä kotiinpäin veto
Kannanotto 9.3.2010
Sisäasianministeri Anne Holmlund on tehnyt käsittämättömän päätöksen sijoittaa Pirkanmaan ja Satakunnan hätäkeskusalueen hätäkeskuksen Poriin. Tehty päätös ei perustu millään mittarilla mitattuna asiatietoihin, vaan on osoitus porilaisen ministerin törkeästä kotiinpäin vedosta. Päätös on osoitus siitä, että keskustan ja kokoomuksen sulle-mulle – jakopolitiikka on saavuttanut uuden lakipisteen, jossa ministerin henkilökohtaiset intressit jyräävät jo maan järkevän ja tasapuolisen kehittämisen.
Perustelut hätäkeskuksen sijoittamiselle Poriin eivät tue hätäkeskustoiminnan kehittämisen tavoitetta eivätkä toiminnallisten ja taloudellisten perusteiden riittävää huomioon ottamista. Pirkanmaan ja Satakunnan hätäkeskusalueella asuu yhteensä 712 000 asukasta, joista 482 000 Pirkanmaalla. Nykyisin Tampereella sijaitsevassa hätäkeskuksessa työskentelee 50 päivystäjää ja Porissa vain 24 päivystäjää. Pirkanmaan ja Satakunnan alue oli ainoa, jossa selkeästi henkilöstömäärältään suurempi keskus yhdistetään pienempään keskukseen.
Tampereella sijaitsevat hätäkeskuksen tilat olisivat mahdollistaneet lisäpäivystäjien sijoittamisen nykyisiin tiloihin. Päättäessään hätäkeskusuudistuksesta valtioneuvosto edellytti, että uusia toimitiloja ei hätäkeskuksille aluejaon yhteydessä rakenneta.
Tampereen hätäkeskuksen toiminta on ollut koko hätäkeskustoiminnan ajan maan parasta luokkaa ja olisi jatkossakin vastannut hyvin väestön ja viranomaisten palvelutaso-odotuksia.
Nämä tosiasiat huomioiden porvarihallituksen kyky aluehallinnon tasapuoliseen ja järkevään kehittämiseen on jälleen kerran osoittautunut olemattomaksi.
Marko Asell
Puhe välikysymyskeskustelussa 24.02.2010
Välikysymys köyhyyden lisääntymisestä on aiheellinen ja tänään enemmän kuin paikallaan. Köyhyyden ja eriarvoistumisen trendi on kiihtynyt viimeisen kolme vuoden aikana, kun maatamme on johtanut oikeistohallitus. Oli tietysti jo ennalta selvää, että porvarihallitus tekee sitä politiikkaa, mitä heidän odotettiinkin tekevän. Se on silti ollut kuitenkin kymmenille tuhansille köyhyyteen vajonneille ihmisille valtava pettymys. Hyvätuloisille kohdennetut tuloveronalennukset ja pienituloisille kohdennetut veronkiristykset ja palvelumaksujen nostot ovat kasvattaneet eriarvoisuuden kuilua ja ajaneet osaltaan ihmisiä köyhyyteen.
Elvytyspolitiikaksi naamioitu ostovoiman kasvattaminen kohdentui täysimääräisesti hyvätuloisiin. Tällä ei kotimaista kulutusta pystytty juurikaan nostamaan. Se oli tietysti myös ennalta selvää, kun tutkimustilastoja aiheesta tarkasteli. Vaikka sanoohan se maalaisjärkikin, että hyvätuloisten arkea ei lisääntynyt tulo juuri hetkauta, toisin kuin jos lisätulo olisi kohdistettu pienituloiselle henkilölle tai köyhälle lapsiperheelle, joiden määrä on myös lisääntynyt. Pienituloisille kohdistettu tulonsiirto menee varmasti kiertoon, kotimaista taloutta elvyttävään kulutukseen ruokakaupassa, tai vaikka lasten vaateostoksiin. Nyt ulkomailta lainatut elvytysmiljardit ovat päätyneet hyvätuloisten tilien kautta sijoitusmarkkinoille, osakkeisiin ja rahastoihin odottamaan talouden nousua, josta taas jotkut hyvät veljet ottavat roimat nousut.
Eriarvoisuus on lisääntynyt, eikä istuva hallitus halua muuttaa suuntaa. Tilastokeskuksen tilasto kertoo, että pienituloisten reaalitulot ovat laskeneet vuodesta 2007. Eu:n köyhyysrajan alapuolella elää jo noin 700 000 tuhatta suomalaista. Koska miljoona menee rikki? Yhä useamman pienituloisen tulotaso jäi entistä kauemmaksi keskivertopalkansaajasta.
Köyhyysrajan alapuolella elää eläkeläisiä, työttömiä, opiskelijoita, yksinhuoltajia, mutta myös työssä käyviä pienipalkkaisia ihmisiä, ja lapsiperheitä. Lapsiköyhyydessä elää jo noin 150 000 lasta. Se on paljon! Se on merkittävä yhteiskunnallinen epäkohta ja eriarvoisuutta kuvastava seikka. Köyhyys lisää syrjäytymisen vaaraa ja kun tiedämme että jokainen syrjäytynyt nuori maksaa lähes miljoona euroa yhteiskunnalle elinaikanaan, niin on vastuutonta, jos asian eteen ei toimita. Lapsiköyhyyteen tulee välittömin toimin puuttua ja lapsiperheiden asemaa muutenkin parantaa.
Työ on tietysti parasta sosiaaliturvaa, ja köyhyyden poistamista. Siksi olisikin nyt näinä vaikeina aikoina syytä suunnata voimavaroja työllisyyden lisäämiseen ja koulutukseen niille, jotka ovat potkittu tehtailta pihalle ja joille ei enää vastaavia töitä löydy. Onkin huolestuttavaa, kuinka työllisyystoimiin kohdennetaan edelleen riittämättömästi resursseja, vaikka työttömyyden lisääntyminen ja työllisyystoimien tarve on hurjasti noussut ja se on tiedostettu. Työttömyysaste on noussut jo yli 10 prosentin, kun lähes 300 000 henkilöä on vailla töitä. Erityisen huolestuneena seuraan nuorisotyöttömyyden kasvua, joka tulee maksamaan meille tulevina vuosina miljoonia syrjäytymisen aiheuttamina kuluina.
Teollisuuden irtisanomiset viimeisten vuosien aikana on kohdistunut pahimmin varsinkin miespuolisiin henkilöihin ja erityisesti nuoriin miehiin. Palvelualoilla, joissa on paljon naisia, on toistaiseksi säästytty vastaavilta joukkopotkuilta. Näitä miehiä, jotka ovat vailla töitä, tarvitaan jatkossakin, joten heitä ei pidä unohtaa, heitä on tuettava. Hallituksen tulisi laatia suunnitelma tai ohjelma, jolla todennettaisiin nykyinen tila miesten kohdalla ja ojennettaisiin ”pelastusrengas” syrjäytymisvaarassa olevia miehiä varten. Syrjäytymistä aiheuttaa epävarmuus tulevaisuudesta, työttömyys, avioerot, alkoholi ja arvottomuuden tai tarpeettomuuden tunne, jota juuri työttömyys lisää.
Nyt tehdyt sosiaaliset tukitoimet ovat säästöä tulevaisuudessa.